maanantai 16. toukokuuta 2011

In the name of love eli viisivuotissuunnitelmani

Kaipailin sitä struktuuria elämälle ja nyt se alkaa löytymään. Tovinpa tässä oonkin pyöritellyt, mitä haluaisin tehdä elämälläni ja nyt on aika käydä sanoista tekoihin, hengestä ruumiseen.

Koska ruumis tarvitsee ruokaa, emännän tarvitsee riipiä paalua kokoon, siksipä puhallan uutta henkeä yliopisto-opintoihini, rakkauden ja valtion ilmaisen rahan nimissä, sukelsin tänään Platoniin ja ideoiden maailmaan ja joku tuossa kovasti kiehtookin, mutta yksi kysymys jäi pyörimään. Antiikin filosofit loivat perustan länsimaiselle ajattelulle ja samaiset partasuut päättivät, että järki on ylin, rationaalinen ajattelu suurin. Näin on järjen valo on kirkastanut koko yhteiskuntamme, mutta missä on järjen takapiru, suurempi sanoma, ajattelun yli ja taakse ulottuva rauha? Luotiinko lännen ihmisen olemukselle rytmit ja raamit jo Kristuksen syntymän aikoihin, jäivätkö ihmiselämän mystisemmät akselit jonnekin idän tietäjien erityisalaksi..sinne minne vie satunnaisen kulkijan suuntima vieläkin silloin tällöin, kun kognitiivisuus kuristaa, ajattelu ahdistaa ja elämästä muodostui lineaarisen rationaalinen kulku kohti odotettua kuolemaa?

Ei sillä, etteikö jäisen rationaalinen ihminen voisi olla onnellinen. Ollaan vaan niin hiton rakastuneita omaan järkeemme, että sen nimissä analysoidaan, järkeillään ja murehditaan asiat puhki, kunnes elämästä jäi jäljelle hiilenmusta tantere, varjot siitä elävyydestä mitä se oli, elämän kuolema. Järjen voitoksi ei voi kutsua loputonta hallitsematonta paluuta menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Onko järki työkalusi vai herrasi?

Miksi yliopistoissa ei opeteta muuta kuin länsimaista filosofiaa? Liian outoa? Liian epätieteellistä? Liian vaarallista? Herra siunatkoon että meillä on tieto, taito ja usko käsillämme, miten haluat, saat omaksua ja opetella, kutoa maailman mysteereistä omanmuotoisen olion..mun olioni on unelmien luolamiestyttö, tassut mullassa ja pää pilvissä. Viisivuotissuunnitelmaan kuuluu reissu kaukomaille räjäyttelemään rakenteita, sotkemaan synapseja uuteen uskoon, myöskin veri vetää multaa kohden, mutta ihan kauhean elävänä kyllä, villiruoan ravinto- ja lääkekäytön pariin. Tietoinen ruoka lisää tietoisuutta ja luonnonvoimista saa supersankari tarvittavan jerkun latvaan ja runkoon. Sheikataan itämaiset ja länsimaiset filosofiat  kauniiseen alkuperäisruokaan ja aletaan saada sellasta kokonaisvaltaista rakkauden strategiaa, minkä levittäminen on viisivuotissuunnitelman ydin. House of love, palikoita elämän totaalisen ylitsepääsemättömän mahtavuuden ymmärtämiseen. Mun bisnesidea. Härö. Siisti. Iso. Niin iso, että kai ahdistaa ja innostaa samaan aikaan. Tietysti voin hymistä alastomana lootusasennossa loppuelämäni ja toivoa maailman pelastuvan, mutta toimintasankareita kutsutaan sankareiksi syystä--sankaruus syntyy toiminnasta eikä aneemisesta hyminästä.


The reasonable man adapts himself to the world; the unreasonable man persists in trying to adapt the world to himself. Therefore all progress depends on the unreasonable man.” 

– George Bernard Shaw



Vuosi 2012 hiipii luoksemme ja niin myös kaiken maailman örkit Helsingin yössä, inspiroituneet elämän lapset, supersankareitahan tää maapallo on täysi, tykittävät toivottomien epistolaa säpäleiksi, maailmanlopun sijasta meillä olkoon uusi maailma, uudet projektit, uusi toivo. Aikani puhisin ideoitani, intoa, intentioita äiti universumille, toivoin kanavaa ja mediaa näille meiningeille, mahdollisuutta tehdä jotain NYT HETI. Yksi kaunis tiistai Villen kanssa Tammisaaren lähteelle, luodattiin ideat ja ideaalit, todettiin että tekijä ja media ovat löytäneet toisensa. Siinä rantakivillä Dagmarinlähteen sylissä kangasmetsän pehmeässä varjossa voin vannoa että sen paikan jumalat ja energiat siunasivat mun sielun, kietoivat ruumiin ja hengen niin hattarankeveän pehmeään oloon. Seikkailureissulla kätilöityi Rakkauden Kioski. Sepänpuiston lippakioskilla pöhisee kauniisti konseptilla villivihannessafkaa, vihannesmehuja, smoothieita, pakurikääpätee-laittomia aineita olen koko nuoruusikäni käyttänyt ja tulen käyttämään- lähdevettä, hattaranonnellisia olotiloja, rakkautta, rauhaa, musaa, kirjasto. Luet nyt naista joka polttaa munatkin pohjaan eli nyt lupaan pitkälti nestemäisiä nautintoja ja siirrytään yhdessä kiinteään lämpimään ruokaan kun rohkeus kasvaa.

Herbalismia, shamanismia, luonnon lähteille palaamista, teoriassa ja todessa. Mutta miten välittää ei vain leipää ja sirkushuveja, vaan myös sielunhoitoa? Idässä mennään gurujen oppiin, meillä (kognitiiviseen psyko)terapiaan kuuskytviis euroa kerta kiitos, vastalahjaksi saat näppärät diagnoosit ja ihanan tyylikkään kausaalisen teorian elämästäsi, minun traumaattinen tarinani, koska x niin y.  Koska vaikea isäsuhde, niin pelko. Tämä selittämisen astinlauta ja ihmiselämän kognitiivis-anaaliseen pakettiin pistäminen lienee monille, minullekin, tärkeä välivaihe, on vain niin, että terapiaputkesta tuotettu siloiteltu sivistynyt ihminen pärjää nyt paremmin ja jaksaa maksaa veronsa mutta on kuin siipensä unohtanut lentokone kiitoradalla. Se liikkuu, mutta se ei muista osaavansa lentää. Se selittää, mutta ei muista olevansa vapaa. Se pelkää. Se ahdistuu. Se murehtii. Se tarraantuu. Se kärsii. Se pelkää.

Olen jostain mystisestä yhteensattumasta törmännyt hahmo-ja kehoterapian intohimoisiin harjoittajiin ja himmeeltä ja oikealta tuntuu suuntausten kohdentuma tähän hetkeen, missä tunteet eivät ole henkilökohtaisen historian välttämätöntä, loputonta seurausta, henkistä sakkokierrosta vaan jotain mikä ratkaistaan nyt, tässä, kehon, sydämen ja mielen kolmiyhteydessä, jokainen tunne, ilmaisu, vaihe välttämättömänä ihmiselle, vastuulliselle ihmiselle. Tunteet eivät tule ulkoa. Sisällä ne syntyvät ja elävät, arvokkaina suuntimina, jotka itse olet määrittänyt. Sinä itse olet vastuussa elämästäsi.

Onko tässä yhteiskunnassa enää meitä muuttamaan maailmaa, teoillamme ja hengellämme? Onko meistä näkemään terapiahegemonian ohi ja ylitse? Onko meistä kohtaamaan itseä ja toista ilman pelkoa, niin läsnä että sattuu, että keskittyminen kirkastaa ja laajentaa pienen hetken niin suureksi että itkettää? Katso ihmistä. Katso elämää. Kaikki on ihmeellistä.



4 kommenttia:

  1. Sä oot jo sankari.

    Kiitos postauksesta :)

    VastaaPoista
  2. Moi

    missäs uudet tekstit on ;)
    No ei, missä päin maailmaa oot??
    Mä tulin just suomeen, jos oot täällä niin olis siisti nähä ja kuulla miten maailmalla meni/menee?
    Ei oo sun numeroo, mun on 0405396511 tai contact@villenylander.com..
    Laita viestii tms ja nähään jos vaan satutaan olee samassa maassa..

    toivottavasti kaikki on ok..

    Ville

    VastaaPoista
  3. "Tietysti voin hymistä alastomana lootusasennossa loppuelämäni ja toivoa maailman pelastuvan, mutta toimintasankareita kutsutaan sankareiksi syystä--sankaruus syntyy toiminnasta eikä aneemisesta hyminästä."

    Tämä on se kylmä fakta jonka monet viisaat ja kykenevät ihmiset unohtavat ja se muutoksen ja viisauden jakaminen jää unholaan.

    Hyvä posti.

    -E

    VastaaPoista