maanantai 16. toukokuuta 2011

In the name of love eli viisivuotissuunnitelmani

Kaipailin sitä struktuuria elämälle ja nyt se alkaa löytymään. Tovinpa tässä oonkin pyöritellyt, mitä haluaisin tehdä elämälläni ja nyt on aika käydä sanoista tekoihin, hengestä ruumiseen.

Koska ruumis tarvitsee ruokaa, emännän tarvitsee riipiä paalua kokoon, siksipä puhallan uutta henkeä yliopisto-opintoihini, rakkauden ja valtion ilmaisen rahan nimissä, sukelsin tänään Platoniin ja ideoiden maailmaan ja joku tuossa kovasti kiehtookin, mutta yksi kysymys jäi pyörimään. Antiikin filosofit loivat perustan länsimaiselle ajattelulle ja samaiset partasuut päättivät, että järki on ylin, rationaalinen ajattelu suurin. Näin on järjen valo on kirkastanut koko yhteiskuntamme, mutta missä on järjen takapiru, suurempi sanoma, ajattelun yli ja taakse ulottuva rauha? Luotiinko lännen ihmisen olemukselle rytmit ja raamit jo Kristuksen syntymän aikoihin, jäivätkö ihmiselämän mystisemmät akselit jonnekin idän tietäjien erityisalaksi..sinne minne vie satunnaisen kulkijan suuntima vieläkin silloin tällöin, kun kognitiivisuus kuristaa, ajattelu ahdistaa ja elämästä muodostui lineaarisen rationaalinen kulku kohti odotettua kuolemaa?

Ei sillä, etteikö jäisen rationaalinen ihminen voisi olla onnellinen. Ollaan vaan niin hiton rakastuneita omaan järkeemme, että sen nimissä analysoidaan, järkeillään ja murehditaan asiat puhki, kunnes elämästä jäi jäljelle hiilenmusta tantere, varjot siitä elävyydestä mitä se oli, elämän kuolema. Järjen voitoksi ei voi kutsua loputonta hallitsematonta paluuta menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Onko järki työkalusi vai herrasi?

Miksi yliopistoissa ei opeteta muuta kuin länsimaista filosofiaa? Liian outoa? Liian epätieteellistä? Liian vaarallista? Herra siunatkoon että meillä on tieto, taito ja usko käsillämme, miten haluat, saat omaksua ja opetella, kutoa maailman mysteereistä omanmuotoisen olion..mun olioni on unelmien luolamiestyttö, tassut mullassa ja pää pilvissä. Viisivuotissuunnitelmaan kuuluu reissu kaukomaille räjäyttelemään rakenteita, sotkemaan synapseja uuteen uskoon, myöskin veri vetää multaa kohden, mutta ihan kauhean elävänä kyllä, villiruoan ravinto- ja lääkekäytön pariin. Tietoinen ruoka lisää tietoisuutta ja luonnonvoimista saa supersankari tarvittavan jerkun latvaan ja runkoon. Sheikataan itämaiset ja länsimaiset filosofiat  kauniiseen alkuperäisruokaan ja aletaan saada sellasta kokonaisvaltaista rakkauden strategiaa, minkä levittäminen on viisivuotissuunnitelman ydin. House of love, palikoita elämän totaalisen ylitsepääsemättömän mahtavuuden ymmärtämiseen. Mun bisnesidea. Härö. Siisti. Iso. Niin iso, että kai ahdistaa ja innostaa samaan aikaan. Tietysti voin hymistä alastomana lootusasennossa loppuelämäni ja toivoa maailman pelastuvan, mutta toimintasankareita kutsutaan sankareiksi syystä--sankaruus syntyy toiminnasta eikä aneemisesta hyminästä.


The reasonable man adapts himself to the world; the unreasonable man persists in trying to adapt the world to himself. Therefore all progress depends on the unreasonable man.” 

– George Bernard Shaw



Vuosi 2012 hiipii luoksemme ja niin myös kaiken maailman örkit Helsingin yössä, inspiroituneet elämän lapset, supersankareitahan tää maapallo on täysi, tykittävät toivottomien epistolaa säpäleiksi, maailmanlopun sijasta meillä olkoon uusi maailma, uudet projektit, uusi toivo. Aikani puhisin ideoitani, intoa, intentioita äiti universumille, toivoin kanavaa ja mediaa näille meiningeille, mahdollisuutta tehdä jotain NYT HETI. Yksi kaunis tiistai Villen kanssa Tammisaaren lähteelle, luodattiin ideat ja ideaalit, todettiin että tekijä ja media ovat löytäneet toisensa. Siinä rantakivillä Dagmarinlähteen sylissä kangasmetsän pehmeässä varjossa voin vannoa että sen paikan jumalat ja energiat siunasivat mun sielun, kietoivat ruumiin ja hengen niin hattarankeveän pehmeään oloon. Seikkailureissulla kätilöityi Rakkauden Kioski. Sepänpuiston lippakioskilla pöhisee kauniisti konseptilla villivihannessafkaa, vihannesmehuja, smoothieita, pakurikääpätee-laittomia aineita olen koko nuoruusikäni käyttänyt ja tulen käyttämään- lähdevettä, hattaranonnellisia olotiloja, rakkautta, rauhaa, musaa, kirjasto. Luet nyt naista joka polttaa munatkin pohjaan eli nyt lupaan pitkälti nestemäisiä nautintoja ja siirrytään yhdessä kiinteään lämpimään ruokaan kun rohkeus kasvaa.

Herbalismia, shamanismia, luonnon lähteille palaamista, teoriassa ja todessa. Mutta miten välittää ei vain leipää ja sirkushuveja, vaan myös sielunhoitoa? Idässä mennään gurujen oppiin, meillä (kognitiiviseen psyko)terapiaan kuuskytviis euroa kerta kiitos, vastalahjaksi saat näppärät diagnoosit ja ihanan tyylikkään kausaalisen teorian elämästäsi, minun traumaattinen tarinani, koska x niin y.  Koska vaikea isäsuhde, niin pelko. Tämä selittämisen astinlauta ja ihmiselämän kognitiivis-anaaliseen pakettiin pistäminen lienee monille, minullekin, tärkeä välivaihe, on vain niin, että terapiaputkesta tuotettu siloiteltu sivistynyt ihminen pärjää nyt paremmin ja jaksaa maksaa veronsa mutta on kuin siipensä unohtanut lentokone kiitoradalla. Se liikkuu, mutta se ei muista osaavansa lentää. Se selittää, mutta ei muista olevansa vapaa. Se pelkää. Se ahdistuu. Se murehtii. Se tarraantuu. Se kärsii. Se pelkää.

Olen jostain mystisestä yhteensattumasta törmännyt hahmo-ja kehoterapian intohimoisiin harjoittajiin ja himmeeltä ja oikealta tuntuu suuntausten kohdentuma tähän hetkeen, missä tunteet eivät ole henkilökohtaisen historian välttämätöntä, loputonta seurausta, henkistä sakkokierrosta vaan jotain mikä ratkaistaan nyt, tässä, kehon, sydämen ja mielen kolmiyhteydessä, jokainen tunne, ilmaisu, vaihe välttämättömänä ihmiselle, vastuulliselle ihmiselle. Tunteet eivät tule ulkoa. Sisällä ne syntyvät ja elävät, arvokkaina suuntimina, jotka itse olet määrittänyt. Sinä itse olet vastuussa elämästäsi.

Onko tässä yhteiskunnassa enää meitä muuttamaan maailmaa, teoillamme ja hengellämme? Onko meistä näkemään terapiahegemonian ohi ja ylitse? Onko meistä kohtaamaan itseä ja toista ilman pelkoa, niin läsnä että sattuu, että keskittyminen kirkastaa ja laajentaa pienen hetken niin suureksi että itkettää? Katso ihmistä. Katso elämää. Kaikki on ihmeellistä.



maanantai 2. toukokuuta 2011

MIKÄ JUTTU JÄTKÄT

Mä en tiedä onko se Suomen kevät vai MIKÄ JUTTU on tää, että kun lähtee ulos niin joka ilta on tajunnanräjäyttävä! Niin siistejä ihmisiä, keskusteluja, tapahtumia, connectionia että pää räjähtää onnesta.

Mun kaikki juhlavaatteet oli faijan varastolla, joten käväisin mutsin vaatekaapilla ettimässä jotain säädyllistä rättiä päälle. Sieltä ei löytynyt mitään lämmintä ja tyylikästä, joten valitsin luonnollisesti kylmän mutta tyylikkään asukokonaisuuden..äiti yritti vaatettaa mua tukevammin, jolloin tietty iski välittömästi teinikapina--"En mä vittu tollasta laita päälleni mitä sä kelaat!!??" No ei siihen vaadittu ku hyisen sateen höystämä zygäretki stadin läpi......soundtrack...niin neidin mieli oli muuttunu ja ku Tapiiri tuli paikalle ja väitti että mä kuolen ihan just jos en saa villahousuja niin uuden muodin luomiselle oli jo hedelmällinen maaperä..Villahousujen ja -sukkien hakuun siis ja fasinoiva vapputyyli syntyi tissitopin, kellohameen, villahousujen, villasukkien ja korkkareiden hienostuneesta yhdistelmästä..

Sepänpuiston Lippakiskan perinteisissä bileissä oli aikamoisii tekijöitä paikalla, Matu tuli riksallaan paikalle ja tarjoili pakuriteetä, Tixa kertoi totuuden ("Ei se haittaa, koska se ei haittaa"), jätkät kävi hakee viikolla valutellut koivunmahlat lähikoivusta..

Oon täysin päreissä siitä, että stadi on täynnä hyvissä meiningeissä olevaa jengiä, intohimoista, syvällistä, fiksua, hauskaa, kaunista, komeaa..täällä on ihan törkeet vibraatiot päällä!

Loppuilta oli sitte himmeetä, iloista singahtelua..parin lumilautapojan kanssa filosofoinnit, kahvii, calvadosta, takasin lippikselle, uusia ihania tuttavuuksia..skenenvaihto Lippiksen perinteisistä tansseista Cafe Caruselin kauppisbileisiin, mihin Kibu puhui meidät sisään maailmanmiehen ottein (niin hämmentävä taito, seuraan aina suurella ihailulla), villasukkareivit terdellä ja aina välillä chillaamaan rantsuun, lumoutumaan nostokurjista, veneistä, merestä, elämästä..lopuksi vielä törmäsin hassuun sveitsiläiseen rokkijäbään, ja kulkeuduin hämyjatkoille, missä saunottiin ja syötiin fondueta..

En voi tajuu. Ihan vitun siistii.

Kiitos ystävät, elämä, universumi!