torstai 7. huhtikuuta 2011

Pohjakosketuksesta superpallona pintaan

Otin pohjakosketuksen ja myönsin itselleni ja muille missä menen talouteni kanssa. Mikä oli loppujen lopuksi aika helppo homma verrattuna siihen vuosien kärvistelyyn, valehteluun, salailuun ja itsearvostuksen laskuun verrattuna, mitä toi raha-asioiden sössiminen on aiheuttanut. Homman nimihän on se, että olen aivan törkeissä veloissa ja vieläpä aika hölmöistä syistä: mulla on ollut kaikki mahdollisuudet pitää talous kunnossa, mutta oon vaan pistänyt surutta haisemaan-omilla ja muiden rahoilla. Elänyt valhetta..mikä on tämä kohtuuttomuus?

 Miksi mä aina juoksen ihan tajuttoman kovaa joka suuntaan, mihin menen? Päätän elää tervellisesti-->laihdutan itseni sairaalakuntoon. Lähden shoppailemaan-->palaan muutamaa tonnia köyhempänä. Lähden dokaamaan-->vedän skumppaa kuin mehua ja lennän baarista ulos ja löydän myöhemmin itseni portsarin kanssa samasta sängystä. Ainoa syy, mitä mä tiedän, on se että etsin lohtua ja unohdusta. Kun ajan itseni vaatimuksien ja tyytymättömyyden kierteeseen, haen lohtua milloin mistäkin substanssista, tavarasta, treenistä.


Pakkomielteisyydessä on myös omat hyvät puolensa. Esimerkiksi kyky sulkea elämästään kaikki muu pois yhden asian tieltä, mikä on supertärkeää tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Päätin päästä lukiosta ulos kolmessa vuodessa, kun kahtena vuotena olin saanut huikeat 25 kursia kasaan. Reippaana tyttönä siis 7 kuukaudessa 50 kurssia kasaan plus kirjoituksiin lukeminen. Päätin päästä yliopistoon ja luin 6 kuukautta putkeen. Ja tietysti pääsin. Päätin kiivetä 8a:n ja elin kiipeilylle vuoden. Ja kiipesin sen.


Olennaista kuitenkin taitaa olla se, millä fiiliksellä noita juttuja tekee. Jos tekeminen on pelko-orientoitunutta ja henkii epäonnistumisen pelkoa, mikä on ollut menneisyydessä mun default-olotila, mieli alkaa hakea erilaisia pakokeinoja,koska se ei enää jaksa sietää jatkuvia vaatimuksia ja tyytymättömyyttä. Eli niin kuin jo pitkään, mun fokus tulevaisuudessa on itsensä helliminen ja huippufiilisten ylläpitäminen ja tähän lisätään nyt paluu todellisuuteen..eli tyttö töihin ja maksamaan velkojaan takaisin..Hyvä myös huomata, kuinka totunnaisen löysää oma rahankäyttö on ja miten elämänlaatu ei oikeasti huonone yhtään, vaikka ei viljelisi sitä fyrkkaa ihan joka reikään.


Totuuden tiedostamisessa on jotain kirkasta ja puhdasta, kuin vesilasi, minkä sakka on painunut pohjalle. Tilanne on edelleen täynnä paskaa, mutta nyt sen läpi pystyy näkemään minä ja muut. Pohjakosketuksesta pomppaan superpallona pinnalle! Tsemppimusana henkieläimet:


 

1 kommentti:

  1. Jos ne velat on sellaiset, että ne saa töillä maksettua, ni vois olla pahemminkin :)

    (^_^)_b

    VastaaPoista