perjantai 29. huhtikuuta 2011

Olen hyvin hämmentynyt

Tänään on ollut yksi niistä surullisenkauniista päivistä kun olo on hauras kuin vastasyntyneellä varsalla.

Mitä mä ajattelen rakkaudesta? Mitä mä haluan elämältä?

Rakkaudesta ja rakkaudelta..puun takaa tullut sellanen fiilis että kaipaan sellasta pitkäaikasempaa rakkauskumppania, soulmatea. Mistä ja miksi tää fiilis tuli? Ihan fiiliksissä rietastellut menemään viimeset puoltoista vuotta ilosta soikeena. Nyt tuli sellanen olo että..no more. Ei vittu jaksa. Tähän l semmonen epämääränen ahdistus siitä, että out there on suuri rakkaus, mutta mä en ehkä onnistu löytämään sitä..saatoin myös koetella universumin kärsivällisyyttä pyytämällä ensin soulmatea ja potentiaalisen löydettyäni en pitänyt hyvänä tätä kaunisiti tarjottua mahdollisuutta. Antaako universumi toisen mahdollisuuden?

Mitä mä haluan muuten elämältäni..jonkinnäköistä runkoa kaipaan ja tarvitsen. Nyt tässä on vähän liikaa sellasta haahuilun makua, vaikka ennen pitkää saavuttaisinkin pseudotieteiden maisterintutkinnon niin kaipaan kyllä jotain selkeämpää struktuuria. Jotain on kyllä jäänyt käteen kun olen kolistellut uskomuksiani ja fiilistellyt kaiken maailman juttuja. Mitä?

-villiruoan käyttö on hyvä juttu ja lähdevesi maistuu hyvältä joten se on todennäköisesti kanssa terveellistä
-jotkin superfoodit potkii palautumisessa kivasti
-buddhismi tuntuu tähän mennessä vastaantulleista uskonnoista omimmalta
-meditaatio toimii
-ehkä mulla on joitain persoonallisuudenpiirteitä ihan oikeasti vaikka välillä kyseenalaistin koko persoonan käsitteen
-musta ei ole tällä hetkellä moniavioisuuteen
-espanjalaiset on kivoja ja hauskoja mutta ympäristönä maa ei kuitenkaan ehkä ole mulle optimaalisin

Viimeisin aiheuttaa vielä hieman lisää mystistä hämmennystä. Espanjassa olisi refu-proggis, mikä osaltaan vetää puoleensa, toisaalta tekis mieleni lähteä jonneki ihan muualle. Ja kolmanneltaan haluaisin opiskellakin. Neljänneltään nyt on Suomessakin hämysen ihanaa. Onhan se mielettömän terapeuttista puhua omalla kielellään plus samoilla leveleillä olevia ihmisiä, vanhoja ja uusia tuttavuuksia, tuntuu löytyvän paljon helpommin kuin Espanjasta..siellä nyt tottui elelemään metässä omine ajatuksineen mutta nyt kun on päässyt tätäkin herkkua maistamaan niin sitä tekis mieli fiilistellä lisää. Suomessa on lisäksi nyt kevät korvalla ja jengi on sellasella päräyttävällä tavalla meiningeissä, eri tavalla kuin perusespanjalaisella vakiohyväntuulisuuden formulalla, suomalaisen kevätmania on toisaalta ujo toisaalta räjähtelevä ja kaikki lilluvat sellasessa merkittävien aikojen meiningeissä <3

Joskus oli vielä paljonkin varmoja mieleipiteitä monestakin asiasta. Nyt tuntuu vähän siltä etten mä tiedä mistään oikein mitään. Sitten aloin pillittämään sporapysäkillä siitä haikeasta hämmennyksestä ja samaan syssyyn siitä viiltävästä elämänvalosta, kaiken kauneudesta, kivun toisista kasvoista.


Lainaan Kahlil Gibrania, kun kirjoittaa niin kauniisti:

Is not the cup that holds your wine the very cup that was burnt in the potter's oven?
And is not the lute that soothes your spirit the very wood that was hollowed with knives?
When you are joyous, look deep into your heart and you shall find it is only that which has given you sorrow that is giving you joy.
When you are sorrowful look again in your heart and you shall see that in truth you are weeping for that has been your delight.



Ja vielä Steve Pavlinaa:

Joy

When you experience this perspective shift, you’ll begin to notice a subtle background sensation.  I hesitate to call it an emotion, since you won’t feel it on the same level in which you feel your other emotions.  The best analogy I can give is to imagine playing a scary computer game or watching a scary movie.  In the moment you may be feeling tense, anxious, or nervous.  But behind that is a more subtle sensation you might call fun, enjoyment, or pleasure.  You’re enjoying the larger experience of the game or movie, but this enjoyment is on a different level than your low-level experience of the current on-screen situation.

Similarly, when you feel sad, angry, or frustrated, you may stop and notice a different sensation behind that emotion.  To observe this sensation, you must step outside of the temporary storm and simply witness it for a while.  I tend to think of this sensation as joy, but you may label it something else entirely.  It is a pleasurable and expansive yet soothing sensation.  Some people might call it ecstasy, God consciousness, or a feeling of oneness.  Again, I hesitate to call it an emotion, since it isn’t felt on that level.  It’s more like a state of consciousness.

Emotional transmutation

The interesting thing about this state of consciousness is that it transforms seemingly negative emotions into more positive sensations.  For example, if I’m feeling sad, and then I stop and rise above the sadness and just observe it for a while, it transforms into what I might call beautiful melancholy.  I realize this may sound strange if you’ve never experienced it, but the sadness becomes a very pleasurable emotion.  The sadness begins to feel so incredibly good, and I have this sense of deep gratitude for it.  I just want to soak it up and enjoy it.

Imagine watching a sad movie, perhaps one that makes you cry.  On the one hand, people may label such sadness as a negative emotion, but if you drop your resistance to it, it actually becomes a positive experience.  Watching a sad movie can in fact be intensely pleasurable, but that pleasure isn’t really felt on the same level as the sadness.  It’s like there’s a background curtain of joy behind the stage of sadness.

This joyful transmutation works for other emotions too.  These states cannot be adequately expressed with mere labels; nevertheless, here are some labels I use that may help you experience the transformation of emotional states:
  • Sadness becomes beautiful melancholy
  • Anger becomes comical indignation
  • Frustration becomes childlike anticipation
  • Apathy becomes soothing perfection
  • Guilt becomes soulful forgiveness
  • Fear becomes unstoppable courage
  • Loneliness becomes peaceful oneness
  • Confusion becomes immersive curiosity
  • Disappointment becomes loving gratitude

Raising your consciousness beyond your current storm of emotions is a beautifully transforming experience.  Instead of resisting your emotions, you accept them completely.  This makes it possible to experience the joy behind those emotional states you might otherwise find unpleasant.
When you rise above your own emotional storm, you still retain access to the message behind those emotions.  But now you’re in a more empowered state to consciously choose your response.  You can respond to the storm intelligently without getting soaked by the rain.


<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti