keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Näkymätön nainen ja viinattoman hauskanpidon zen

Oon mä stadissa ehtinyt muutakin kuin sairastaa. Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa bailaamassa. Oon pariin otteeseen kevään aikana yrittänyt juoda viinaa ja enhän mä sitä vieläkään osaa. Mun suhde alkoholiin vääristyi jo kauan sitten, kun käytin sitä silloisten sosiaalisten pelkojen lievittämiseen. Ja nyt en tarkoita sellaista sivistynyttä parin viinilasin juomista rentoutustarkoituksessa vaan sellasta raivokasta äkkikänniä hetkellisen unohduksen nimissä. Jätin sitten alkoholin lähes kokonaan about vuodeksi ja nyt tosiaan pikkasen palaillut vanhan harrastuksen pariin, viimeksi muutama viikko sitten. Nykyään alkoholilla on muhun hupaisa vaikutus, se muuntaa mun viriliteetin turboversioksi. Mun seksuaalisuudesta tulee sellanen tehoputkiversio, äänekäs, nopea ja kuluttava. Darrat on pysyneet samassa ranteidenviiltelyteemassa viikon masennuksineen.

Eli päätin jättää noi viinapuuhat taas viisaammille. Viime viikonloppuna olin sitte kaffen voimalla bailaamassa ja voi herraisä miten mieletöntä se on, en taas muistanutkaan. Miten siistit on ensinnäkin hyvät bileet ja toiseksi hyvät bileet selvinpäin, tai oikeastaan muiden kännienergiasta humaltuneena ilman myrkytystilaa, nousuhumalaa, laskuhumalaa, ravintolalaskua, draamaa, kadonneita tavaroita, darraa, masennusta, huonoa omaatuntoa yms...vain tasainen mieletön ihana pulppuileva energia. Jossain vaiheessa yötä tuntuu oikeasti siltä että olis kännissä tai muussa substanssissa, koska se fiilis vaan tarttuu. Ei tarvii ees nukkua paljon ku on niin liekeissä ja heti herättyään on taas pöhinä päällä.

Tapasinpa erään Intiasta palanneen ihanan pojan, joka kertoi paikallisen meiningin vaikutuksesta omaan ajatteluunsa. Samoin juttelin eilen Intiassa 2,5 vuotta jooganneen mimmin kanssa ja tänään luin Silvopleessä Kaukoitään paenneen Matti Rajakylän haastattelun. Hauskoja synkroniteetteja..jotka vahvistivat jo mussa kyteneen ajatuksen siitä, että haluan jossain vaiheessa häippästä asumaan Kaukomaille. Espanjasta mä hain ja sain iloa. Paikallinen kulttuuri on tyypillisesti melko kepeää, mutta henkilökohtaisista asioista puhuminen ei ole tavanomaista. Ehkä tämän takia en ole oikein saanut yhtään espanjalaista hyvää ystävää, hirveän kasan kavereita kyllä. Toisaalta en itsekään ota sikäläisten kanssa mitään maailmojasyleileviä aiheita esille, koska koen epävarmuutta siitä, kuuluuko se "soveliaaksi" miellettyyn aiherepertuaariin. Suomessa henkilökohtaisuuksista puhuminen on luontevaa ja osaan tunnistaa kulttuurin kasvattina ne tilanteet, missä moisista aiheista passaa puhua.

Sosiaalisuuden pienistä eroista huolimatta suomalainen ja espanjalainen kulttuuri ovat kuitenkin länsimaisia ja perusarvoiltaan samankaltaisia. Mua kiehtoo ajatus mennä keskelle mestaa mikä pistäisi mahdollisesti täysin päreiksi mun uskomukset ja ajattelutavat, arvot ja normit. Toisaalta mua viehättää mennä jonnekin missä olisin henkilönä tuntematon, yksilönä huomaamaton. Mua kiehtoo ajatus siitä, mitä jäisi, jos multa vietäisiin toimiani arvioiva ja (epä)arvostava lähipiiri, hyvä tai huono maine. Mun itsearvostus perustuu nyt vahvasti muilta saatuun arvostukseen. Koko nuoruusikäni ajatus tavallisuudesta on herättänyt kauhunsekaista ahdistusta. Kun projektoin ekaa 8a:tani, motivoin itseäni ajoittain visualisoimalla nimeni Sloupin etusivulle. Keväällä mun kiipeilysankarointi on ollut greidien osalta aika heikkoa ja koen siitä levottomuutta ja jonkinasteista häpeää. Mitä ihmiset nyt ajattelevat musta? Mitä mä ajattelen itsestäni? Kilpailutan myös henkisen kypsyyteni astetta ja vertailen omaa valaistumistani muiden vastaavaan. Tulee mieleen vuosientakaiset joogatunnit, missä sain suoritettua mielen ja kropan ihan pillunpäreiksi..

Kaikesta tästä huolimatta mun käytännön teot noudattavat mun omia arvoja ja arvostuksiani. Henkinen nöyristely on jotain vanhaa painolastia, mihin auttaa tietenkin aika, mutta haluan myös tyypata edellämainittua katoamistekniikkaa. Mitä tapahtuu, kun ketään ei kiinnosta, kuka ja mikä mä olen henkilönä? Voiko näkymätön nainen kokea itsensä itselleen tärkeäksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti