perjantai 1. huhtikuuta 2011

Bileet Pallerossa!

Join termarin vihreätä teetä ja meininki Pallerossa on aika hektinen. Pet Shop Boys soi ja ajatus virtaa..


Suomessa on vallalla vahva liike laadukkaan ruoan, veden, ympäristön, ergonomian, asumisen puolesta..koko läntinen maailma käy läpi jonkinlaista itsensätutkiskelun buumia. Itsetuntemus, terapeutisointi, henkinen kasvu ovat kahvipöytäkeskustelujen aiheita. Sanotaan, että planeettamme tietoisuus on kohoamassa uudelle tasolle. Onko näin? Löydämmekö vapauden ja rakkauden itseanalyysin ja superfoodien kautta? En usko. Kolmen vuoden psykoterapia antoi toki työkaluja elämään, kapasiteettia elämänhallintaan, kykyä käsitellä tunteitaan ja kommunikoida..muttei tietenkään mitään perustavanlaatuista, tyhjentävää oivallusta itsestä ja elämästä. Superfoodit ja yleisesti laadukas ravinto boostaavat mieltä ja kehoa ja antavat tukea henkisille ja fyysisille pyrkimyksille. Kaikki tämä on kuitenkin vain onttoa koristetta, jos perusta ei ole kunnossa, jos et ole oikeasti onnellinen, jos sulla ei ole suurta missiota elämässäsi. Mitä hyötyä on ruokkia itseään huippuunsa viilatuilla superfoodeilla ja -yrteillä, lukea kaikki tämän maailman self help-kirjat istuen selkä suorassa jumppapallolla siemaillen välillä alhaisen TDS-luvun lähdevettä, kuunnellen samalla opettavia audiotiedostoja ja hengittäen ionisoitua ilmaa jalat maadoitusmatolla, jos sisällä kolisee tyhjyys. Vastaavasti jos olet aivan järjettömän innostunut tekemisistäsi, on melkoisen yhdentekevää, mitä sinne suuhusi lykkäät--aivot tuuttaavat sinne systeemiin luontaista kemiaa sellaisella tahdilla. Niin kuin Viidakkomies sanoi, terveys on sitä, että saa viettää niin siistejä päiviä, että on aivan huippua herätä ja mennä nukkumaan.


Miten sitten löytää oma missionsa? Joillain tämä tie on selkeästi viitoitettu, toiset saavat hakea enemmän. Oman elämänselkeyden lisäämiseksi voi tehdä kuitenkin tietoisia ratkaisuja. Mieti kumpi henkilö todennäköisemmin tulee löytämään missionsa:


a) henkilö, joka valittaa itsellensä ja muille, ettei tiedä, mitä tekisi elämällään. Joka saattaa jopa vahingossa ajatella, että olisi ehkä kiva vaikka joskus kirjoittaa kirja, mutta ei tee yhtäkään käytännön tekoa sen eteen. Joka ympäröi itsensä ihmisillä,jotka käyttävät aikansa sen tappamiseen ja haahuiluun.


b)henkilö, joka sanoo, että on ehdottomasti matkalla missionsa löytämiseen, jos ei ole sitä vielä täydellisesti hahmottanut. Joka antaa itsensä unelmoida suuria unelmia ja tekee jatkuvasti käytännön tekoja niiden toteuttamiseksi. Joka ympäröi itsensä ihmisillä, jotka ovat toteuttaneet tai ovat toteuttamassa unelmiaan.
No oikea vastaushan on..


HERRA B!! <3 <3

Erinomaisia työkaluja selkeyden tietoiseen lisäämiseen täältä.
No miten sitten tullaan oikeasti onnelliseksi? Kysymyksenasettelu on jo viallinen, koska onnea ei tarvitse etsiä yhtään mistään, onnelliseksi ei tulla, koska onnellisia OLLAAN JO, kunhan itsensä ANTAA OLLA onnellinen. Tämän viisasten kiven harva löytää ja monesti onnelle iytsensä luovuttaminenvie jonkun suuren elämänmullistuksen kautta. En tiedä, säilyttävätkö jotkut yksilöt lapsenomaisen kyvyn onnellisuuteen ja innokkuuteen aikuisuuteen asti..usein kyky löytää uudestaan rauha, ilo ja vapaus syntyy kuitenkin kun löytää itsensä polviltaan tai nenältään, kaikki muoto murtuu, kontrolli katoaa, kaikki on epävarmaa, pohja katoaa..ja jäljelle jää ensin tyhjyys..mistä löytyy oikea minä, rauha, ilo ja vapaus. Itse olen vielä muodossa kiinni. Koen syviäsyviä ilon ja vapauden ja huuman tunteita, mutta myös paljon tarpeetonta murhetta ja pelkoa. Kysyn itseltäni, enkö ole vielä kärsinyt tarpeeksi ymmärtääkseni luovuttaa? Kysyn itseltäni, onko jotain niin järkyttävää tulossa, että ymmärrän lopullisesti antaa itseni elämälle?


Vielä jää jäljelle kysymys, mikä on onnellisuuden ja mission suhde? Voiko onnettomalla ihmisellä olla suuri missio? Voiko ihminen olla onnellinen ilman minkäännäköistä päämäärää? Itse uskon, että korkea tietoisuuden tila johtaa paitsi onnellisuuteen myös tarpeeseen vaikuttaa positiivisena muutosvoimana maailmassa. Korkea tietoisuudentila liittää minän ykseyden ja suuremman energian kanssa, jolloin jokapäiväinen selviytyminen on triviaalia. Sukellus tämän universaalin voiman lähteelle on kuin Daavidille annettaisiin Goljatin voimat. Ei Goljatiakaan varmaan huvittanut nostella puolen kilon käsipainoja, eikä tietoista ihmistä huvita nyhrätä pikkujuttujen kanssa.


Toisaalta onnettomuus ja kärsimys ovat seurausta peloista ja pelot taas seurausta viallisesta uskomusjärjestelmästä, epätarkasta todellisuuskäsityksestä. Mitä suurta ihminen voi tehdä, jos käsitys siitä, miten todellisuus toimii, on epätarkka? Yritys on kuin ohjus ilman suuntimaa, se voi räjähtää vaikka oman perseen alla :D Toisaalta epätarkka todellisuuskäsitys tarkoittaa pelkoja ja pelkäävä ihminen käyttää järjettömän määrän energiaa pelkäämiseen. Pelot tekevät jokapäiväisestä elämästä taistelua ja draamaa. Miten tällaisessa elämässä voisi olla tilaa unelmoida saatika toteuttaa mitään suurempaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti