tiistai 1. maaliskuuta 2011

Future vs. present

Olen viime aikoina kelaillut tavoitteellisen toiminnan ja tietoisen, nykyhetkessä elävän toiminnan yhtensopivuudesta tai -sovittamattomuudesta. Diggailen tavoitteiden asettamisesta ja parhaimmillaan ne innostavat ja ajavat toimintaa hyvällä draivilla eteenpäin. Ihminen toimii kuitenkin parhaiten prosessi-eikä tulosorientoituneessa ympäristössä, missä tärkeintä on itse tekeminen eikä tavoitteen saavuttaminen. Prosessiorientoituneen toiminnan voi käsittää myös spirituaalisemmilla määreillä tietoiseksi toiminnaksi, awakened doing. Tietoinen toiminta tapahtuu tilassa, missä korkea tietoisuuden tila virtaa ja muotoutuu toiminnaksi ja määrittää sen menestyksekkyyden.


Tavoitteellisen ja tietoisen toiminnan yhdistämisen problematiikka on varmasti tuttu juttu monelle- nyt lähestyn asiaa kiipeilynäkökulmasta. Ensinnäkin tavoitteiden asettamisella on joskus taipumus viedä nautinto itse tekemiseltä. Kun fokus on tulevaisuuden tavoitteissa eikä nykyhtekessä astuvat kehiin suorituspaineet, joiden vaikutus näkyy mikro-ja makroskaalassa. Mikrotasolla, kun ennen redpointtia ahdistaa niin että paska meinaa tulla housuun, kiipeily näyttää konudarrasen Elviksen tärinältä, hengittämisen jalo taito jäi sinne maan kamaralle ja lepokahvoista roikutaan Helsingin valaisemiseen tarvittavalla energialla. Makrotasolla, kun päivä menee pilalle, kun et pääse sitä kallionpalasta kömmittyä ylös. Kun uuden yrkän antaminen herättää innostumisen sijasta kauhua epäonnistumisesta. Kun huonot viikot herättävät masennuksen ensioireita tyynen hyväksynnän sijasta. Mulla on ensikäden tietoa tästä--lopetin rakkaan harrastukseni tanssin siksi, että en kestänyt enää odotusteni ja todellisuuden välistä ristiriitaa. Ja ne odotukset olivat juurikin suurelta osin estämässä kehitystä.


Eckhart Tolle on kirjoittanut nautinnon ja tavoitteellisuuden yhdistämisestä kirjassaan Awakening to your lifes purpose:

You will enjoy any activity in which you are fully present, any activity that is not just a means to an end. It isn't the action you perform but the deep sense of aliveness that flows into it.
Enthusiasm means that there is a deep enjoyment in what you do plus the added vision of a goal or a vision that you work toward.

When you want to arrive at your goal more than you want to be doing what you are doing, you become stressed. When there is stress, it is usually a sign that the ego has returned and you are cutting yourself from the creative power of the universe. Instead, there is only the force and strain of egoic wanting, and so you have to "work hard" to make it.


Ralph Waldo Emerson on sanonut "Mitään suurta ei ole luotu ilman entusiasismia". "Enthusiasm" tulee muinaiskreikan sanoista "en" ja "theos" (Jumala) ja likeinen sana "enthousiazein" tarkoittaa "olla jumalan valtaama". Kuulee myös puhuttavan divine flow'sta, siitä draivista mikä vie mukanaan, kun tekemäänsä asiaa rakastaa niin paljon että universumi pelaa samalla kenttäpuoliskolla ja jeesaa eteenpäin. Pääsen tähän tilaan ajoittain, hetkittäin, joskus enemmän joskus vähemmän. Kiipeily entusiasismin tilassa: ei kipua, ei pelkoa, ei epäilyksiä-liike soljuu, hengitys kulkee, päätökset tapahtuvat intuitiivisesti, luonnostaan kuin kävely. Fiilistelen ajatusta maailmasta missä kaikki toiminta tapahtuu näillä määreillä..

 
Samaa tavoitteiden ja tietoisuuden välistä tekemistä olen pohtinut muidenkin elämänalueiden suhteen. Kirjoitin aiemmin yksinäisyyden tunteesta, joka räjähti naamalle, kun ukko feidasi. Keskustelin saman ilmiön Suomessa kokeneen rakkauteni ja ystäväni kanssa tästä. Hän sanoi yrittäneensä parantaa tilannetta keskittämällä kaiken ajatusenergiansa ja fokuksensa samankaltaisen seuran löytämiseen-ilman tuloksia (paitsi että se löysi MUT tietty). Hän luovutti, hyvässä mielessä, päästi irti haluistaan ja keskittyi tavoittelemisen sijaan rauhan löytämiseen nykyhetkestä. Löydänkö mä ne mielettömät tyypit siis keskittymällä omien mielettömien ominaisuuksieni vahvistamiseen-like attracts like- ja odottelemalla rauhassa oikeiden tyyppien ilmaantumista --vai keskittämällä kaiken haluni ja ajatusenergiani näiden ihmisten löytämiseen?

1 kommentti:

  1. Sä tiedät vastauksen rakas. Kyllä ne tulee sun luoksesi kun sä olet valmis. Ei ne aina pysy... Mutta jokaisella ystävällä, henkilöllä on tarkoituksensa. Just se, mitä sä sillä hetkellä tarttet. Sä löydät sen henkilön, jota sä just sillä hetkellä tarttet. Ilman ettimättä. Ja jos se olikin väärä, ei sitä mitä sä luulit? Niinku sä sanoit; niistä oppii eniten.

    Mä tein hirveen kännimokan lauantaina - laitoin sille ruikutusviestin että tulis mun luo yöks. Eikä se vastannut. Kaduin sitä niin hemmetisti sunnuntaina.... mutta yllätys, en kadu enää. Mä tarttin just sitä, että pystyin päästää irti. Nyt mulla on hyvä olla :).

    Voimaa.

    VastaaPoista