tiistai 1. maaliskuuta 2011

Seksiä, kiipeilyväkivaltaa ja kohupaljastuksia

Kiipeily on vaikea laji. Jokaiseen urheilulajiin saa halutessaan liitettyä suorituspaineita ja stressiä, kiipeilyyn voi lisätä sokerina kermakakun toppiin (pun intended) rationaaliset ja epärationaaliset tippumiseen liittyvät pelot.


En nyt edes lähde siihen analyysiin, miten haitallista hyvin pultatulta reitiltä tippumisen sekoittaminen äkkikuolemaan on varsinkin on sight-kiiipeilyn suhteen. Kiinnostavampaa on se, miten koko kiipeilytapahtuman voi suurelti luovuttaa alitajuisen mielen hallintaan. Mulla on jo sen verran kiipeilykokemusta, että yleensä alitajuntani tietää kauan ennen tietoista mieltä miten kalliolla tanssitaan. Nimenomaan tanssitaan. Kuvittele mielessäsi tanssipari, missä mies vie lujalla ja turvallisella otteella, mihin nainen voi luottaa ja sovittaa askeleensa ilman jännitystä tai miettimistä. No kallio on se mies ja kiipeilijä on se nainen. Kun annat kallion viedä ja kertoa sulle mihin suuntaan mennään, tangon kiihkolla vai valssin rauhallisuudella, olette parina yhtä. Jos taas ylianalysoit kiipeilyprosessin tippumisen tai mokaamisen pelossa, olet kuin takakireä ämmä, joka yrittää väkisin viedä miestä. Tanssin askeleet saatetaan kyllä viedä kunnialla läpi, mutta meno on jäykkää ja vaikeannäköistä. Tällaisesta pakkokiipeilystä jää jäätävä ripulipaskanmaku suuhun-paljon hauskempaa on kiivetä rennosti ja vaikka ottaa hullut skriimerilennot klipatessa ankkuria. Ero on kuin paneskellessa itselleen väkisin orgasmin jonkun ällön tyypin kanssa, kenen tilalle täytyy pakon edessä kuvitella joku dildo tai fleshlight (sori, oli pakko) päästäkseen mekaanisella ähinällä laukeamaan ja rakastellessa jonkun sikaihanan ja hauskan tyypin kanssa, jonka mutsi tulee himaan just kun SÄ olit tulossa (kyllä, täällä Espanjassa 26-vuotiaat miehet asuvat mutsinsa luona).



Joskus kuulee kiipeilijöiden sanovan "tänään kallio voitti", kun meno ei ollut ihan toivotun mukaista. No tässähän on lähdetty jo alun perin kiipeämään perse edellä puuhun. Ei sitä kalliota vastaan edes kannata lähteä kisaamaan vaan antautua sen vietäväksi kuin rakastunut, herkkä neiti Kesäheinä. Toki suurin osa kiipeilijöistä kokee isojakin eroja kiipeilypäivien suhteen. Joskus stressaa ja pelottaa enemmän, joskus vähemmän. Joskus ihan vitusti. Miten sitä luontaiseen liikkeeseen luottamista sitten saa kehitettyä?
Vedän (taas) rinnastuksen seksiin, koska a) se on mun lempiaihe ja b) seuraava esimerkki sopii tähän kontekstiin mainiosti. Monille seksiin liittyy erilaisia pelkoja ja suorituspaineita. En ole itsekään niistä täysin vapaa, mutta seksi on minulle tähän mennessä paras todiste siitä, miten suuri vaikutus erilaisissa fysiikan ja psyykkeen sekoittavissa akteissa on puhtaalla, lapsellisella luottamuksella oman kropan ja mielen intuitiiviseen tietoon. Seksi on mulle järjettömän helppoa. Sopivan kumppanin kanssa voin saada ensitutustumalta lukemattoman määrän mielettömiä orgasmeja-en ole vielä löytänyt miestä, joka saisi selville kuinka monta tarkalleen. Seksi on parhaimmillaan mulle jotain kosmista, tyhjä mutta täysi tila, kuin syvä meditaatio yhdistettynä käsittämättömään fyysiseen nautintoon.


Miksi kerron tämän kaiken? Koska aina ei ole ollut näin. Mä LÖYSIN tämän kyvyn itsestäni, exäni kanssa, kuutisen vuotta sitten. Olin näihin aikoihin anorektinen, ahdistunut ja (seksuaalisesti) jumissa. En vain kyennyt rentoutumaan sängyssä, vaikka olimme seurustelleet jo pari vuotta. Eräänä päivänä jumalan armosta sain sitten hirveän itsesääli-itkukohtauksen ja totesin, että olen sylivauvaa kyvyttömämpi-en kykene aikuisten leikkeihin, enkä edes ihmispennun lailla syömään. En kykene mihinkään. Aikani pärskittyä kurjaa kohtaloani exäni ehdotti uusintakierrosta ja..PIM! Musta tuli seksikone! Sain samantien joku viisi orgasmia peräkkäin ja olin exäni ohella aika vitun ilosesti pihalla siitä, mikä muhun iski. Jollain tapaa kropan syvä tietämys maailman luonnollisimman asian suhteen pääsi valoon vankeudestaan , kun luovuin epätoivon ja pohjakosketuksen myötä täysin kontrollista ja odotuksista. Tämän yhden naisen seksuaalisen vallankumouksen jälkeen mulla ei ole sen kummempia ongelmia asiassa ollut. .Jos joskus tietoinen mieli yrittääkin kontrolloida sängyssä, voin yksinkertaisesti käskeä sen pois päältä. Tanssia miehen kanssa. Vaakamamboa.


Okei. Myönnettäköön, että Jens Larssen ei ole toistaiseksi lanseerannut 8a.sex.nu:ta, pippeli ja pimppi sopivat (yleensä) paljon kivuttomammin yhteen kuin napakka sormihalkema ja mun hennot käteni, eikä semminkään rakastavaisten sänky ole jatkuvassa vaarassa tippua lattian läpi alakerran naapurin päälle. Tärkeintä on ymmärtää, että niin kuin ihminen on tehty nussimaan, ihminen on tehty kiipeämään ja jokainen turha ajatus on suuren, räjähtävän, kuplivan, kosmisen nautinnon tiellä. Muista nautiskella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti