tiistai 29. maaliskuuta 2011

APUVAAPUVA

Mihin mä olen menossa? Mulla on suuria suunnitelmia kiipeilyn kanssa, mutta olen kiivennyt viimosen kolmen kuukauden aikana mulle epäluontaista tyyliä, joten greidien paukkumisella ei voi kehua. Vaikka olinkin tavallaan varautunut tähän, nyt alkaa pelko hiipiä perseeseen. Entä jos mä en kehitykään? Entä jos mun suuret suunnitelmat olivat vain fuulaa? Mun kiipeilyinto ei ole yhtä kova kuin viime kesänä, toisaalta en tiedä mistä motivaation lasku johtuu-siitä, että olen pistänyt itseni tekemään juttuja, missä en nyt suoranaisesti loista, vai kertooko motivaation lasku jostain muusta? Olenko mä menossa väärään suuntaan? Toisaalta tiedän vamasti, että kiipeilystä ei ole mulle ammatiksi, mun täytyy päästä purkamaan luovuttani muuallekin. Mihin sitten? Kirjoittaminen tuntuu hyvältä, oikealta. Miten ja mistä mä saan rahaa? Kirjoittamalla?
Mä todella haluan uskoa siihen, että ihmisen ei tarvitse alistua käyttämään elämäänsä johonkin järjettömältä tai epämielekkäältä tuntuvaan työhön tai opintoihin vain taloudellisen pakon edessä. Mutta nyt mun on pakko kohdata se asia, mitä olen jo vältellyt tovin:ilmalla mä en elä, taloudellisesti olen jo aika kusessa, mun täytyy keksiä joku ratkaisu tälle asialle. Totuus vituttaa, mutta sekin on parempi kuin eläminen tiedostamattomasti, tilassa, missä oma itsearvostus laskee koko ajan,koska tunnistaa tilanteen kestämättömäksi, mutta ei silti ole valmis tekemään sille mitään. Kuuntelin muuten tämän audioclipin aiheeseen liittyen..Mun pitäis tehdä duunia tai oikeasti vääntää yliopisto-opintoja kasaan saadakseni rahaa. Yliopisto-opinnoista läheisimmältä tuntuu tällä hetkellä filosofia. Toisaalta en tiedä, vetääkö se mua puoleensa pidemmän päälle. Vaikka jotkin filosofi(a)t mua suuresti kiinnostavatkin, yleisesti ottaen jonkinlainen henkinen kasvu tai spirituaalisuus on se suurempi ajatussuunta, mikä mua kiehtoo koko ajan enemmän ja enemmän. Ja sitä kun ei opeteta yliopistoissa.


Vaihtoehtojahan on. Ula on suunnitellut ostavansa toisen jurtan ja perustavansa kiipeilijöille refun, missä olisi myös joogatunteja ja kasvisruokaa tarjolla. Javier haluaa perustaa Cornuun ekologisen farmin vihanneksineen ja viisinekymmeninen vuohineen. Mua alkoi kiehtomaan ajatus kokonaisvaltaisesta hyvän fiiliksen kesuksesta: refugio,missä joogatunteja, meditaatiota, kiipeilyä ja elämää koskettavia henkisen kasvun workshoppeja, raakaravintoa ja lämmintä kasvisruokaa Javin luomuaineksista, smoothieita, vihreätä teetä..ja kaikki ihanien ihmisten kanssa tehtynä. Mutta miten yhdistää tuohon kaikkeen kirjoittaminen, jonka olen jo löytänyt uudestaan, ja jota en halua jättää? Leenan kiipeily-ja kirjallisuuspiiri?


Välillä pyörii ristiriitaisia ajatuksia päässä. Onko mun elämä vaan yks iso valhe? Oonko mä erityisen rohkea vai erityisen tyhmä? Nämä ajatukset varmaan osittain johtavat siihen, että mun mielialat vaihtelevat ylös alas. Yhtenä päivänä olen ihan helvetin innoissani että opin boulderoimaan, että teksti kulkee, että ajatus liikkuu, luen, opin, uusia, innostavia asioita. Toisena en löydä mitään struktuuria mun elämälle, menetän toivoni kiipeilyn suhteen, tunnen jonkinlaista kauhua siitä että en tiedä onko mun valitsemani suunta lähellekään oikeaa ja jäädyn, enkä pysty oikein mihinkään tuottavaan. KÄÄK!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti