keskiviikko 9. helmikuuta 2011

VIVA ESPAÑA

En aio tulla ensi kesänä takaisin Suomeen. Miksi? Yksi syy on se, että täällä on niin sikana KIVEÄ. Mitä tahansa löytyy kiivettäväksi, kalkkikiveä, graniittia, multipitchiä, boulderia, tufaa, listaa, halkeamaa, kahvaa, släbiä, vertikaalia, hänkkiä. Kaikki ympäristöstimulantit löytyvät pakattuna pyrähdyksen päässä toisistaan. Istut vuorennokassa, takana oranssia hehkuvat kalkkikivijärkäleet, edessä laakso, joki, jonka kohinaa et kuule, vuorten takaa nousevat sumupilvet, vastarannalla villisian vainunneet metsästyskoirat. Aja tunti ja juot Barcelonassa alihintaista cavaa ja 4/5 suhteella sekoitettuja Cuba Librejä, eksyt huviksesi notkuaksesi vain vähän pidempään ihmeellisiä ääniä ja hajuja pursuvilla kaduilla.

Toinen syy on se, että olen uskoakseni oppinut suomalaiselta kulttuurilta kaiken hyvän ja pahan mitä voin oppia. "Matkailu avartaa" sanotaan ja ulkomailla asuminen avartaa vielä enemmän kun ei tajua mistään mitään. Välillä tekis mieli kolkuttaa Zapateron ovelle ja huutaa et miten vitussa tää kuppanen yhteiskunta voi selvitä hengissä kun joku yksinkertainen toimituskin muistuttaa enemmän katastrofioperaatiota Sikojenlahden maihinnousun tapaan kuin normaalia arkipäiväistä toimintaa. Jossain vaiheessa ymmärrettyäni asioiden oletusarvoisesti arvaamattoman luonteen olen sitten alkanut varmistelemaan kaikkia idioottimaisia pikkuasioita, kuten että sisältääkö mun junamenopaluulippu ihan oikeasti paluun, kun siinä lukee menopaluu. Ei kun se tarkoittaa että saat alennuksen paluusta..ja ei et voi maksaa sitä paluulippua junassa. Ja lipunmyynti meni just kiinni. Aijaa. Syntyespanjalaisilla tosin tuntuu olevan joku hämynen perstuntuma siitä, milloin kannattaa Descartelaisesti aina epäillä ja milloin voi vain luottaa. Mä kun en moista vielä osaa niin juoksen peräsuoli pitkällä puoli tuntia etuajassa junaan, koska Murphyn laki a la Español odottaa jo varmasti hyväuskoista hölmöä, joka kuvittelee että uudelle moottoritielle johtavat kyltit tosiaan johtaisivat sille moottoritielle (jota ei oliut vielä olemassa) eikä sille vanhalle osalle ja väärään suuntaan.


Paras opetus minkä olen saanut espanjalaisesta kulttuurista on että jos joku ei toimi niin odotat. Vaan odotat. Otat chillisti. Juot bissen. Espanjalaisessa kulttuurissa säännöt venyvät ja paukkuvat ja sielulla on myös enemmän liikkumatilaa. Mikään ei ole niin kauhean vakavaa. Työn tekeminen hyvin ei ole miehen tai naisen kunnian merkki vaan jotain minkä tekijää viisi toimetonta seuraa tai parhaimmassa tapauksessa korruptoi sen kuudennenkin laiskotteluun. Kiipeilymaailmassa "fanatican" lisänimen ansaitsee jokainen joka ei pelkää kuollaksensa yli kahden metrin pultinvälejä ja raahautuu fiestan ikeestä kalliolle useammin kuin kahdesti viikossa. Kassantädillä on aina, aina, aikaa jutella. Känninen taksikuski kantaa laukut kotiovelle ja pyytää treffeille. Konduktöörin repeily kuuluu vielä vireisestä junavaunusta mun toistettuani sen huviksi "menopaluu Lleidaan kiitos" kolmeen kertaan "kun sulla on niin hassu aksentti". Lähikorttelin tupakkakaupan koko asiakaskunta taivastelee "vikingan" pituutta ja kauneutta ja poliisisetä kutsuu kollegansakin katsomaan ja vertaillaan pitkä tovi, kumpi on pitempi, poliisisetä vai minä, hattu päässä tai ilman, selkä suorana tai kyyryssä, La Mariolan rikollisilla oli hyvää aikaa ryöstää mummoja kun toimitettiin tätäkin kulttuurienvälistä tutkimusta.


Ostin mun suosikkiluomukaupasta kookos(öljy)-agavesiirappi-"jäätelön" jossa luki "Relax, nothing is in control". Suomalaiselle, joka on kaavoissan ajoittain jäykkä kuin pappatunturin öljyämätön kampi, tää on aika helvetin hyvä koulu. Chillaa. Odota. Kattele. Fiilistele. Rentoudu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti