maanantai 7. helmikuuta 2011

Lapsi on terve kun se leikkii

Just kun valitin että pelottaa niin tuli turpaan! Sain FACEBOOK-sanaharkan (!! Oi nykytekniikan iloja-se sallii SKYPE-SEKSIN lisäksi rajattomat väärinymmärryksen mahdollisuudet!) aikaiseksi ihastukseni kanssa..ei siitä sen enempää mutta joitain mielenkiintoisia aatteita syntyi. Ensinnäkin sellainen flipauttava ajatus, että kutsuinko pelkäämisellä luokseni jotain negatiivista universaalia energiaa, ihmissuhderistiriitoja ja jotain ihme randommulkkuja. Olen viime aikoina lueskellut Law of attractionia ja Abraham Hicksiä, joka sanoo muun muassa:

By Default, I Could Have Attracted Unwanted Relationships... Many of the relationships or experiences you have attracted you would not have deliberately attracted if you had been doing it on purpose, but much of your attraction is not done by deliberate intent, but rather by default. . . . It is important to understand that you get what you think about, whether you want it or not. And chronic thoughts about unwanted things invite, or ask for, matching experiences. The Law of Attraction makes it so.


Vaikka yritin epätoivoisesti istua lootusasennossa ja hengittää tietoisesti ja ties mitä, pistettyäni nenäni ulos ovesta muhun liimaantui Law of Attractionia kunnioittaen välittömästi kulmakunnan pahimmat kusipäät. Siinä vaiheessa kun postin herttanen setä alkoi aukomaan mun nimmarista että voisi sen tehdä paremminkin ja se näyttää ihan lapsen kirjoitukselta niin alko jo naurattamaan. Siis mitä helvettiä!!?? Miten voi olla niin ilmeistä, että mun energiakentät olivat jotenkin saastuneet. Mut oikeesti, salettiin näytinkin helpolta uhrilta universaalisen energian counterstrike-sotureille pyöriteltyäni ihan jumalattoman syvällisesti miten ihmissuhderistiriitoihin kannattaisi suhtautua, niin syvällisesti että sudin nenää myöten paskassa tässä vakava analyysi-nimisessä ripulijuoksuhiekassa.


Jaan nyt kuitenkin teillekin pari näistä ajatuksia herättäneistä ideologioista:


Eckhart Tollen mukaan valittaminen, kaunan kantaminen ja reaktiivisuus johtuvat egon tarpeesta pönkittää itseään ja tehdä itsensä tärkeäksi. Tällöin täysin egoton ihminen ei tuntisi ärtymystä, vihaa, kaunaa, TARVETTA OLLA OIKEASSA. Tolle suosittelee jo Jeesuksen lanseeraamalla metodilla "käännä toinenkin poski" antamaan anteeksi vihamiehelle: "Father forgive them, for they do not know what they are doing". Jotenkin mä hahmotan tämän, mutta luulen että tuohon pääsemisen eteen saisin sheiivata tukkani ja heijata lootusasennossa mantroja lauleskellen koko loppuelämäni ajan. Steve Pavlina onkin esittänyt kritiikkiä ylläolevasta ideasta:¨

Don’t become obsessed with trying to transcend your feelings towards people who consistently bring you down. Just drop the nay-sayers and move on. Saying "I’m done with you" once can be more effective than having to say "I forgive you" a dozen more times. This creates the space where new connections can come into your life, the kind that will have you saying, "Thank you so much!" dozens of times instead. 


Kun aikansa pyörittää näiden suurten ajattelijoiden näkemyksiä ja yrittää sovittaa ne tuohon huikeeseen palapeliin mitä myös ihmisten väliseksi kommunikaatioksi kutsutaan alkaa tosiaan aika kevyesti ahdistamaan. Postisedän hyökkäyksen seurauksena motivoiduin kroolaamaan sen paskan läpi ja löysin sieltä timantin, punaisen langan:


Keep your inner space clear
-Eckhart Tolle


Äänestät jokaisella ajatuksellasi. Valitset itse suuntaatko ajatusenergiaasi keskustellaksesi Salattujen elämien uusimman jakson tapahtumista, vai valitsetko keskustella siitä, kuinka voit kehittyä ja kasvaa ihmisenä tai auttaa muita? Olet vastuussa jokaisesta hedelmällisestä hetkestä, joka sinulta jää kokematta, koska vastustat muutosta ja annat mielen kontrolloida toimintaasi. Pysyt mukavuusalueella.
-Jaakko Halmetoja


Tämä päivä on sun viimeinen päivä laatuaan, mieti miten ja mihin haluat käyttää sen.
-Leena Rauramo


Ja mikä on sitten paras metodi löytää toi steitti, missä jokainen hetki käytetään parhaassa mahdollisessa mielentilassa? Mulle toimii parhaiten seuraava kombinaatio:


1) PÄÄTÖS siitä, etten aio tuhlata aikaani ja energiaani jonkin yhdentekevän sanaharkan kelailuun.

2) Se ihana helkkyvän keveä ymmärrys siitä että JUURI MIKÄÄN EI OLE NIIN VAKAVAA kuin parisuhdeongelmiaan kuoliaaksi analysoiva ja samalla sisäisen valonsa ja voimansa tappava homo sapiens uskoo. Vuoden päästä tuskin tulen arvioimaan kutakin mielipahaa aiheuttanutta sattumusta niinkään tärkeäksi, sen sijaan paskantärkeään murehtimiseen käytetty päivä on asia jota sietääkin katua vielä viimeisiä kuolinkorahduksia päästellessään. Paskantärkeyden välttämiseen sopii mainiosti esimerkiksi fuckit-menetelmä:



Kuinkas sattuikin kun selvittyäni traumaattisen postikokemuksen jälkeen kotiin avasin äidin lähettämän paketin, mistä löysin lisää keveyteen inspiroivaa matskua. Ihana mamma oli liittänyt Japan sencha midori no kaori- teepussin (Parhautta! Parhautta!) lisäksi Roman Schatzin Hesariin kirjoittaman artikkelin leikkivästä ihmisestä, homo ludensista. Tein jäätävän viherpirtelön ja pannun vihreätä teetä ja aloin lukemaan:


"Leikkivä ihminen ei ota mitään turhan vakavasti, varsinkaan itseään. Hän nauttii olemassolon hassuudesta ja leikkii elämällään. Leikkiä ei voi väärin, leikkimisessä ei voi epäonnistua tai tehdä virheitä--Homo ludensille raha on leikki, ura on leikki, seksi on leikki ja rakkaus se vasta leikki onkin"


Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti