torstai 3. helmikuuta 2011

Ihastuminen ja sublimaation taide

Viidakkomiehellä ja Freudilla on välillä hiton innostavia läppiä. Menin ihastumaan, ekaa kertaa pitkästä aikaa. Koko syksyn ja alkutalven vietinkin kiipeilymunkkina, kylmässä teltassa, kuluttaen ajatusenergiani lähetyksiin, ensin loistaviin, myöhemmin vähemmän mielettömiin. 


Aluksi Terradetsin vanhan junalaiturin alla telttailu oli hyvä läppä.


Ajanlasku suoritettiin kuusi kertaa päivässä ohi kulkevien junien mukaan- herätys ja tinnerinpöllyinen päänsärky hoitui aamukahdeksalta Pekkaniskalla mestoille huristelevien raksamiesten myötä, nukkumaanmenoaika määrittyi perinteisesti kolmeatoista vaille kymmenen junan materialisoitumisen tiimoille. Päiväjunat taas alistivat meidät kohtaloomme likaisenkuvottavan mutta samalla oudon kiehtovan eläintarhanisäkkään kaltaisena nähtävyytenä- junan pysähtyessä vanhan laiturin eteen paljastui julmassa marraskuun valossa koko manneleirimme kauheus- junamatkustajien säälin-ja inhonsekaiset ilmeet kohtasivat häpeän ja kauhun vääristämät ruokkoamattomat kasvomme- ilmeet joissa viiveksi kuolemansa auton etulyhtyjen edessä kohtaava marsu ja Monican pullea naama Billin työpöydän alla ovensaranoiden narahtaessa ja sikari suussa- edes pelastakaa Terradetsin orangit-kansanliikettä ei syntynyt, vaikka kuolema oli likellä kun jotain kuppasta 7b+:saakin joutui projektoimaan toista viikkoa. Homma rupesi junnaamaan pahasti paikallaan, kunnes turvauduin klassiseen U-turn-to-hell-tyyppiseen ratkaisuun: Madridiin vetämään hirveet perseet vuoden kännittömän kauden jälkeen, yllätysseksiä epätavanomaisten henkilöjen kanssa, kammottava viiltelydarra ja elämänarvojen uudelleenläpikäynti.



Heikoimmat sortuivat elon tiellä
 
Tämä fasinoiva Trainspotting-tyyppinen asumisratkaisu sai lopullisesti jäädä muutama viikko sitten. Kylmän ja kovan telttaelämän sijaan laitoin universumille tilaukseen jotain lämmintä ja ihanaa ja..ei mennä pitemmälle  pehmeä jänis-teemassa. Lievän epätoivon kautta katalysoitunut turvautuminen marokkolaiseen kännykkäkauppiaaseen rakkauden suurlähettiläänä tunnustettiin, täpärästi myöhässä,  ideana jo syntyessään suutariksi. Aika oli siis kypsä Sex and the Cityn Samanthan vallata Manaaja-tyyppisellä ratkaisulla ruumispoloni.



Tavoitteena ei siis ollut hämähäkkilöidä portaissa..




..vaan pikemminkin vääntäytyä erilaisiin kummallisiin asentoihin muissa fasiliteeteissa (Lleidassa on ihan noin kuriositeettina sikana kiipeileviä, tuskasen söpöjä palomiehiä)



Niin kuin jo vanhat kiinalaiset filosofit tiesivät, keskitie on kultainen ja harmonia taidetta. Mun harmonia huusi läheisiä ihmiskontakteja. Miten mies isketään-aihetta sivuttiin jo tuossa kirjoituksessa:

http://myverticalpath.blogspot.com/2011/02/dont-stop-me-now-httpwww.html


Jotta ympyrä sulkeutuisi palataan alkuun ja ihastumiseen. Mieshän on siis aivan ihana! Ihana! Ihana! Mutta niinkuin vanhojenaikojen vammailuistani on vielä jotain jäljellä, ihastuminen johtaa helposti ihmeellisiin pelkotiloihin, joita en aio sivuta tässä sen enempää, miksi puhua jostain, mikä on valhetta, saman tien voisin kertoa ystäväni kuorettoman appelsiinin seikkaluista niin kuin dementoitunut Aili vanhainkodissa kerran. Päivänä eräänä meinasin kuitenkin jo vajota tohon juoksuhiekkaan, kunnes törmäsin tähän Viidakkomiehen tekstiin:

http://www.viidakkomies.com/2011/01/aijille/

Otsikkona vois olla samoin tein "mimmeille", koska mikäpä tekisi ihmisestä onnellisempaa varustuksesta välittämättä kuin PURPOSE, elämän suuri tarkoitus, jotain mikä tuntuu vielä kiinnostavammalta kuin odotella kiisselit tontilla seinille hyppien hihiihii milloin se lähettää mulle tekstarin tai sekstarin ja taipua sadalle saatanan mutkalle toisen mielihalujen edessä..missään määrin en tarkoita etteikö ihastumisen tunne olisi omalla tavallaan ihanaa, mutta vaikka yleisesti rakkauden jalkapuussa kärvistelevää naisrukkaa "lohdutetaan" tyttöjen illassa tietävillä ilmeillä "tuollaista se kuule on", niin mä sanon ETTÄ TUOLLAISTA SEN EI KUULU OLLA, mikään, ei mikään, saa viedä ihmistä sellaiseen tilaan että sen arvo riippuu milloin minkäkin tuuliviirin himoista ja haluista-- loistava keino välttää tätä jo syntyessään ristiinnaulittua noidankehää on tehdä sitä mitä rakastat, freudilaisesti SUBLIMOIDA seksuaaliset vietit kulttuurin ja ihmisrodun edistämiseen--Luoja minua ja ihmiskuntaa toki auttakoon jos nämä kaksi sulkevat toisensa pois--hypätä siihen virtaan missä nälkä, jano ja panetus ovat jotain second lifea, banaalia, irvattavina sun intohimon jyrän tiellä, mene sieltä missä se aita on ihan helvetin kaunis ja korkea, timanteilla tatuoitu ja tuhannen Kerberos-koiran vartioima ja SITTEN palaa takaisin tähän maailmaan, syö sitä (raaka)suklaata, juo viinaa tai lähdevettä tai mitä ikinä, oo sille tytölle tai pojalle just niin ihana ku ihminen jolla on energiaa ja hekumaa osaa vain olla.....käytä se ihastumisenergia siihen Graalin maljan ja viisasten kiven metsästykseen, tykitä hirveellä tulella taljajousella menemään elämän ISOJA ASIOITA, jalopeuroja ja sinivalaita, metsien ja merien kuninkaita ja SITTEN palaa takasin sosiaalisiin virityksiin, illan isojakoon, ihanan lihan laitumelle ja hei beibe, sehän on ihan peruskauraa, kuin laiskan lehmän tainnuttais Magnumilla..

I'M A LION HEAR ME ROAR

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti