sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Freud versus Peter Pan

Elämäni aikana olen ehtinyt analysoida pääni puhki ja osaankin jo hienosti tunnistaa ja jäljittää tunteeni, kiitos hämäränkohmeisen marraskuun päivän, jolloin näin elämäni synkkyyden  valon sekä kolmen vuoden psykoterapian. Delfoin Apollonin temppelin ovelle on kirjoitettu "Tunne itsesi". Descartes epäili asiat puhki ja totesi "Ajattelen, siis olen". Mutta mitä sitten kun on oppinut tuntemaan itsensä niin, että oman pään sisältö kehää kiertävine, tuskaa tuottavine ajatuksineen tuntuu pahimmillaan lähiöräkälän vakiodenalta--se on ihan pihalla, aiheuttaa itselleen ja toisille kärsimystä, jumittaa vanhoine juttuinensa siellä nurkkapöydässä, mutta ei kukaan nyt viitti sitä heittää uloskaan kun se vähän niinku on vanha tuttu ja ei sitä ilmankaan nyt oikein osais olla. Vasta kun se paskoo housuunsa ja näyttää munaansa koituu kohtaloksi niskaperseote ja ulkoruokinta. Pahimman luokan ryssimisten jälkeen porttari on elinikäinen, toisinaan poke heltyy ennen aikojaan ja päästää sen urpon taas sinne nurkkapöytään kertomaan kolmattatuhannetta kertaa elämänsä nousuja ja laskuja.


Omat ajatuksensakin voi tietysti valita, kuten jotakuinkin jokaisen muunkin asian tässä maailmassa. Eckhart Tolle puhuu paljon ajatusten lakkaamattomasta ja kontrolloimattomasta virrasta, minkä varmaan suurin osa tämän maapallon ihmisistä tunnistaa omaksi sairaudekseen, tai ylpeydekseen, sairauden vakavuudesta riippuen. Siis sairaushan juuri hallitsemattomat, negatiiviset ajatukset ovat, miksikä muuksikaan voisi kutsua tätä parasiittia, joka valtaa ihmismielen ja -ruumiin ja tuo tullessaan koko joukon omituisia emootioita fyysisine pahanolontunteineen. Ihmisen kyky ajatella on kuin tuli-hyvä renki mutta huono isäntä. Liekitä hyvin niin lennätät ihmisen kuuhun. Liekitä huonosti niin koko maallinen maja palaa helvetintulessa poroksi.
 

Anyways, jos liekitys ei oo mennyt ihan putkeen, asiat on analysoitu puhki kuin köyhän miehen kierrätyskondomi ja itseensä on tutustuttu helleenisen perinteen mukaisesti viimeiset kakskymmentä vuotta ja silti kuristaa kurkkua ja sydän on syrjällään, on (viimeistään) aika vaihtaa taktiikkaa ja ajatella elämää seikkailuna, leikkinä, Mikä-mikä-maana, eläintarhana tai ihan minä tahansa vähemmän vakavana paikkana. Silloin särkynyt sydän vaihtaa muotoaan yhdeksi seikkailuksi muiden joukossa (hei haloo, kuinka siistiä on harrastaa seksiä kirkossa jeesus-patsaan alla, San Salvador kyllä lohduttaa vaikka se dude lähtis kävelemään), "pelottavat" "haasteet" "epämukavuusalueella" muuttuvat mielenkiintoisiksi uusiksi jutuiksi (ootko ikinä nähnyt lasta, joka PELKÄISI kävelemään opettelemista?? Missä vaiheessa uudet asiat muuttuivat pelottaviksi??) Kun elämän näkee seikkailuna eikä pelottavana taistelukenttänä pahinkin mokaus on vaan hassu juttu.


Tässä hommassa jeesaa abundance mindset--Eckhart Tolle kirjoittaa:
Whatever you think the world is withholding from you, you are withholding from the world. You are withholding it because deep down you think you are small and that you have nothing to give. Whatever you think people are withholding from you-praise, appreciation, assistance, loving care and so on- give it to them. You don't have it? Just act if you had it and it will come. Then, soon after you start giving, you will start receiving. You cannot receive what you don't give. Outflow determines inflow.


 
Vanha suosikkini Jeesus:

Give and it will be given to you. Good measure, pressed down, shaken together, running over, will be put into your lap.

Uusi suosikkini Viidakkomies:

Pelko liittyy siihen mitä saa /sen menettämiseen
Innostus tulee siitä, mitä pääset antamaan.
Kun keskityt siihen, mitä pääset antamaan, toisten ja jopa koko maailman hyväksi, tapahtuu 2 asiaa:

a. koko kroppa täyttyy innostuksella ja toiminnasta katoaa sisäinen vastustus

b. Ei tarvi enää suunnitella tai varmistella, koska sä pääset AINA antamaan!! Ihan sama mitä tapahtuu, sä voit AINA keskittyä antamiseen; sä voit aina löytää jotain valuee annettavaks ja jonkun otollisen kohteen sille. JA, sä voit aina kasvattaa tätä kontribuutiotasi entisellään, ja kehittyä siinä antamisessa entistä taitavammaksi.

Psalmi numero 23:

Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.

 
 
Ps. Kummalla näyttää olevan parempi meininki:


Sigge


Peterillä on myös kuumia kissoja, joilla on TAIKAPÖLYÄ

Liekitä hyvin, ystäväni.

1 kommentti:

  1. Käytä mielikuvitustasi ja tulen kanssasi henkilökohtaiseen paikkaasi, syvällä sisimmässäsi, jossa jokainen meistä asuu, mutta jonka harva meistä ilmaisee. Ennen sinne astumistasi, et voi tietää, mitä siellä näytellään, ehkä siellä on meneillään tragedia, komedia, dokumentti, ehkä sielä on meneillään moraalinen vuoropuhelu tai rakkaustarina. Ehkä näytelmä on sinun oma luomuksesi pienestä orvosta Anniesta tai kenties näytämöllä on meneillään on näytelmä ”Vanha nainen kengässä”.
    Menkäämme yhdessä nyt mielennäyttämölle, joka sijaitsee sisäisessä teatterissasi. Liityn seuraasi. Kun astumme teatterin ovesta sisään, saamme käteemme ohjelman näytelmästä, joka siellä esitetään tänään. - Virginia Satir -

    VastaaPoista