maanantai 21. helmikuuta 2011

Bird Gerhls go to heaven

Ihmiskoe ei johtanut mihinkään sikarentoon meininkiin vaan aika semilameuteen. Dude on koko ajan fyysisesti etäisempi ja etäisempi, ja kun mun osalta ton suhteen dynamiikka perustui söpöilyyn, pussailuun ja ihkuiluun intellektualliseen tai spirituaaliseen läheisyyden sijaan, ei paljon ollut enää hommasta jäljellä kun fyysinen läheisyys rajoitetaan sieluttomaan, surulliseen seksiin. Viimeinen yhteinen yö, pienessä kirkossa, vapahtajan patsaan alla, joka kertoi herran lohduttavan surussa ja kärsimyksessä. Mun sydämeen sattui ja istuin siinä kirkonpenkillä, kynttilöiden loisteessa, alttarin edessä.

Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Hyväksymispuoli tuntuu olevan vähän haussa. Hyväksyä se, että joka saatanan jätkä tässä maailmassa ei rakastu muhun, vaikka oonkin omasta mielestäni rakastettava otus, kauneudella, viisaudella, rakkaudella, rohkeudella, älykkyydellä, amatsonilihaksilla ja hyvillä tisseillä varustettu beibe. Hyväksyä se, että mä en voi ikinä tietää tarkalleen, miksi toinen yhtäkkiä feidaa ja etääntyy. Hyväksyä se, että vaikka itse näkísin oikeaksi ratkaisuksi  kertoa kun muhun sattuu tai mua pelottaa tai olen hämmentynyt, tai toisaalta kun olen innostunut, ilahtunut, fiiliksissä--ihan kaikki muut tässä maailmassa eivät jaa samaa lähestymistapaa. Hyväksyä se, että en saa silitellä tänään duden vatsalihaksia ja kiharoita.

Rohkeutta

..kuolla elämälle joka hetki. Die to the past every moment.

..seurata omaa polkuaan visiotaan ja unelmiaan: kun omassa elämässä on suurempi tarkoitus tilanteissa ja ihmisissä roikkuminen menettää viehätyksensä.

..päästää irti. Onnellisuuden sitominen mihin tahansa asiaan merkitsee sitä, että turpaan tulee väistämättä ennen pitkää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti