perjantai 7. tammikuuta 2011

JOY

Ripulikoira Balilta näytti tän päivän tahdin!!


Ripulikoiran sheivatut pallit

jatkienkanssareissussa.blogspot.com

Paljonpaljon yllätysyllätys oon taas viime kirjoituksen jälkeen kelaillut asioita. Viime pari viikkoa on ollut välillä aivan järjettömän hauskaa Laten kanssa, toisaalta, niinkuin tänä syksynä on tupannut välillä käymään, mun vertical path on ollut, osittain yleisväsymyksestä johtuen, semidiipeillä leveleillä-- hauskanpito meinasi unohtua välillä. Luettuani Viidakkomiehen blogia http://www.viidakkomies.com/ löysin ton Ripulikoira-blogin..voi jeesuskristus..miten ihania poikia..ja miten helvetin hauskaa niillä näyttää olevan!

The infamous ripulikoira ja bonuksena MIES

OIKEESTI. MÄ SULAN



Palautti taas mieleeni että hei jumalauta ei tää elontie oo niin vakavaa. Yhdistettynä tähän Jaakko Halmetojan kirjoitukseen:

Olet vastuussa jokaisesta hedelmällisestä hetkestä, joka sinulta jää kokematta, koska vastustat muutosta ja annat mielen kontrolloida toimintaasi. Pysyt mukavuusalueella.

http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/?p=1093


Että oikeesti, jokainen, JOKAINEN, hetki, mikä mulla menee tyytymättömyyteen,murehtimiseen ja menneessä ja tulevassa pyöriskelyyn, on pois tästä hetkestä, tästä ELÄMÄSTÄ. Minä ja sinä ollaan itse vastuussa siitä miltä tää elämä näyttää ja tuntuu. Lisää tähän the allmighty Law of Attraction:

That Which Is Like Unto Itself Is Drawn... Everything that you perceive here in your physical environment is Vibration, and the life you are living is your Vibrational interpretation.
The powerful Law of Attraction is at the root of everything that you experience; and the stable, never-changing, always-accurate premise of this Law is: that which is like unto itself, is drawn.
When you give thought to something, you begin the attraction process of the essence of that subject into your own life experience. Once you have activated a Thought Vibration within yourself by giving your attention to the subject, the progression of expansion occurs.

--- Abraham
Excerpted from the book, The Vortex, Where the Law of Attraction Assembles All Cooperative Relationships

niin nyt tuntuu siltä että on niin paljon tulta perseen alla..into ELÄÄ ja MENNÄ LIEKKEIHIN niinkuin Late sanoisi :D


liekeissä


Valittajat ja murehtijat kerää valittajia ja murehtijia ympärilleen, liekittäjät liekittäjiä!!

Mut mitäs tässä fyysisellä rintamalla on muuta tapahtunut (no nyt se valitus jo alkaa)
Viimeisen viikon aikana detektoin itsestäni mahdollisen ylikunnon--jotain on vialla kun 7b+:ssan reittiä joutuu vääntämään niin et perse repee, kiipeen joku kaks muuvia ja roikun viis minsaa kahvoissa läähättämäsä ja psyykkaan itteäni a la Läski-Olli ("Hyyyvää tyttö, topissa saat suklaata.."). Vanhalla lämppäreitilläkin iski jäinen pumppu.Suuria kiipeilyllisiä saavutuksia ei siis ei ole tullut, koitin vielä Bon Viatgea (8a) sekä Primera Lineaa (7c+/8a). Bon Viatge olis muuten ihan menossa, mutta siinä on yks todella vaikea jäkitysmuuvi mulle (tamperelaisittain:ei pääse muna löysänä).


Bon Viatge. Onneks isi osti uuden narun niin ei tarvi tolla ruoskalla enää kiivetä




Bon Viatge,lopun kruksi. Huomaa peräsuoli repeää-ilme



Primera Linea taas on aivan uskomattoman järjettömän hieno linja ja meinaan tikata sen paremmilla voimilla ja ajalla. Yhen 7b+ssan sain MELKEIN kiivettyä (yritin alun boulderia sinnikkäästi jollain ihan järjettömillä omilla betoilla pari päivää, kunnes paikallinen peedro tuli mestoille ja kiipes aika paljon yksinkertasemmalla ja noh..todella paljon helpommalla betalla. No hirveellä puhinalla ja itsesuggestiolla (suklaapatukkasuklaapatukka) pääsin lopun släbille..ja otin lennot vikasta muuvista mistä nyt voi tippua..leijuin vielä ennen lähtöä miten smuuthisti oon saanu kiivettyä sen släbin. Kuulin vaan ku Lauri huutaa: "MITÄ!!??" No mitäs tässä hehhe.

Päivänä eräänä käytiin Olianassa, missä kiivettiin muutama helpompi reitti, muunmuassa yks 7b/+ onsight under my belt. Olianassahan on yks jumalattoman hieno 50-metrinen tufapätkä Humildes pa Casa 8b+, jonka perään oon kuolannut..ens vuonna kiipeen sen!


Oliana

Mutta tosiaan kroppa tuntunu 1-1-syklilläkin kuin olisin menossa himodarrassa juoksemaan maratonia. Lisäksi en johonkin viikkoon nukkunut hyvin. Isi tuli eilen kylään ja samoin tuli flunssa--lieneekö väsymys sitten flunssan aiheuttamaa vai ylikunnon/vaatimattomamman ylirasituksen merkkejä?? Yhtä kaikki fiilis on hiton hyvä,vaikka maallinen maja onkin vähän epäkunnossa nyt. Käytiin tsiigaamassa Oliana, Andorra (ostoshelvetti, uusrikkaat ulkoiluttaa turkkejaan) ja käytiin piittkkät keskustelut henkisyydestä, uskonnoista, tavoitteista ja opiskelu-ja uravalinnoista. Oli aika mieletöntä, lähteä ulottamaan ihmissuhdetta, jossa on totuttu koskettamaan tiettyjä aihealueita, aivan uudelle alueelle. Sain myöhäisenä joululahjana UNTUVAKENGÄT. Huikeutta!!!

Eli nyt luvassa LEPOA! Mietin myös tuossa männäyönä kun faija kuorsas vieressä, oman kiipeilyasenteen suhtautumista loukkaantumisiin ja ylirasitustiloihin. Jos kiipeilen ahneesti, tyytymättömästi ja käsitän nautinnoksi vain tavoitteideni saavuttamisen, tilaa kropan hienovaraisille tai rajummille viesteille ei ole. Kärsimätön mieli ei ole tarpeeksi armollinen hyväksyäkseen vartalon hätähuudot levontarpeesta. Toisaalta, kun tekeminen nähdään vain välineenä tavoitteiden saavuttamiselle, siitä tulee itsessään raskaampaa--henkinen asetelma on painoistava ja epäonnistumisten pelossa kireä--flow puuttuu! Tällaisessa mielentilassa "vielä yhen yrkän antaminen" ei ole enää hauskaa vaan vittumaista. Päätä kun tarpeeksi kauan hakkaa seinään niin lopulta pää hajoo ja se lepokin on pakko ottaa, mutta tällöin harjoittelun sykli ei ole luontainen ja omaa kroppaa työkalua, kunnioittava, kroppa ajetaan seinää vasten ja kielletään sen viestit, kuunes mieli prakaa.     Ja sitten on kroppa ja mieli kaput. Tuloksellista? Ei. Hauskaa? Ei.


Kun taas tekeminen on tietoista "in alignment with the Source", niin kuin Eckhart Tolle sen sanois, niin "vielä yks yrkkä" on LISÄÄ HAUSKAA, lisää leikkiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti