tiistai 28. joulukuuta 2010

Uusi alku

Late tuli noin viikko sitten tänne mun seuraksi. Espanja kohteli poikaparkaa ensin kovin käsin sateisella ilmalla ja noin 100 % ilmankosteudella. Huippulähetyskelit siis!

Hyvä kitka

Mä pääsin harjoittelemaan Eckhart Tollen ajatusta: suffering is resistance to what IS. Eli kun ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat, saavuttaa sisäisen rauhan. Tai kuten JEESUS sen sanoi: Consider the lilies, how they grow: they neither toil nor spin. Luontokin saavuttaa tarkoituksenmukaisen päämääränsä vääjäämättä, ajallaan, hätiköimättä ja viivästelemättä. Olen käsittänyt levon aikana, että tekemällä mitä rakastan, kroppaani kuunnellen ja armollisesti, ennen pitkää saavutan tavoitteeni. Ilman itseaiheutettua henkistä kärsimystä tai ahdistusta. Tulokset saapuvat joskus ennemmin, joskus myöhemmin, mutta jos niiden tielle kasaa liikoja odotuksia ja vaatimuksia, luontainen kehitys menee aivan solmuun.

Ekoina muutamana päivänä mulla oli ihan himmeä olo. Pablon käsittelyn jälkeen kiipeilyn aikainen kipu olkapäästä oli hävinnyt, mutta tilalle tuli levätessä kumma hermosärky molempiin (!) olkapäihin sekä vasempaan polveen :D. Soy un abuelita!! Olen mummo. Lisäksi olen huomannut, että E-pillereiden lopettamisen seurana mulle on tullut PMS-oireita fyysisen heikkouden ja väsymyksen muododssa.  Kiivettiin silti ja itkettiin ja kiivettiin (otteet oli kuin saippuaa) Tuloksina toteamus että en pääse Bon Viatgesta (8a) yhtä muuvia (lisää voimatreeniä kiitos) ja mun 7c+:n projektin kiipeäminen on aika helvetin vaikeeta ilman minkäännäköstä kitkaa. 7b:nkin kiipeäminen on muuten aika vaikeata ilman kitkaa. Kaikkein hauskinta tässä oli se, että mun psyykkaus toimi, eikä mua vituttanut laisinkaan. Kiipeily tuntui ihan hirveältä olosuhteiden ja kropan puolesta ja mun projekti odotti edelleen nousuaan, mutta ei se haitannut. Hyvä meininki! Vapauttavaa!

Yks sumupäivä käytettiin  ajelemalla ja tsekkaamalla yks topossa lupaavalta vaikuttanut kaltsi. No se oli ihan hirvee kuraränni, mutta tuli tehtyä hilpeä Blair Witch Project-henkinen touri.





"Nyt äkkiä vittuun täältä, me kuollaan kohta!"
 



Saippuakiipeily toi toki perspektiiviä miten hankalaa kiipeily voi olla, mutta viimein näyttäytynyt aurinko otettiin ilolla vastaan.

Late liekeissä

Nyt kelpas ottaa kiinteistöesittelykuviakin...

Mi casa es su casa

..ja käydä aamulenkillä ottamassa fotoja:

Terradetsin tekojärvi


Yöt ovat olleet miinuksen puolella ja ekana aurinkoisena aamuna kaltsilta löytyi märkien reittien sijaan..jäisiä reittejä! Tufista roikkuvat jääpuikot alkoivat auringon lämmittäessä suhatelemaan kohti pahaa-aavistamattomia varmistajia.. Ihanteellisten kiipeilykelien ja suotuisan henkisen tilan myötä sain eilen kiivettyä yllättävän pitkäksi venähtäneen 7c+:n projektin La Bonita Sesion de Mete y Saca. Greidimielessä reitti ei ole mitään järjetöntä ja fyysisten edellytyksien puolesta olin valmis kiipeämään tuon jo parisen viikkoa sitten. Jo paljolti käsitellyn henkisen jymähtämisen myötä reitistä tuli suuri obstaakkeli ja oppimestari. Edellisen unnon yrkkäni heittänyt reittiin fyysisesti vahvanoloisena, mutta mieli jumissa, itseaiheutetun suorituspaineen alla, kärsien huonosta energiasta kiipeilykaverin kanssa. Nyt, heikkona peikkona, mieli tyhjänä, aistit tarkkana, Late messissä (KIITOS!!), muuvi kerrallaan, kaikki soljui, kruksi kuin kävellen, lopun herkkä, hieman märkä släbi tarkasti, manttelimuuvi ja toppaus rauhassa! Mieletön ero. Mikä tietoisuuden ja hetkessä elämisen voima!

Ei tähän voi sanoa muuta kuin:


"Hyvä meininki!!"


Lopuksi muutama kaltsikuva:





One finger down


Terradetsin multipitch-seinä








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti