torstai 9. joulukuuta 2010

Motiivit ja motivaatio

Viime päivät ovat olleet kiipeilyllisesti aika hankalia. Pari viikkoa meni todella kovalla meiningillä, 7c:n ja 7c+ reittejä napsahteli Terradetsissa parin päivän työstämisellä. Sitte ei enää napsahdellukaan, paitsi ehkä suu  onnapsahdellut, kun on tehnyt mieli vetää vinkkua vitutukseen. Tänään sain kovalla duunilla selvitettyä Terradetsissa La Indomablen (7c/ 7c+) kruksimuuvin. Viime päivien teema on ollut motivaation ja itseluottamuksen puute, mikä on taas johdattanut miettimään motiiveja kiipeilylle. Mieli on rauhallinen just niin pitkään kun kaikki menee loistavasti. Pari heikompaa päivää niin yleismieliala laskee kuin lehmän häntä, mieli tekisi lähinnä kuluttaa sängynpohjaa, suklaalevyä, kaverin hermoja ja iltalehden viihdesivustoa. Äärimmäisen epäproduktiivinen tila siis. Kiipeilyssä tämä näkyy epäröintinä,  pelkäämisenä, ahdistuksena ja suoranaisina raivontiloina.

Eckhart Tollen Awakening to your lifes purpose-kirjassa esitellään ihmismieli loputtomana tyytymättömyyden lähteenä, joka haluaa aina lisää ja lisää saavutuksia, tuloksia, kehuja, vakuutusta omalle hauraalle olemassaololleen. Mieli elää menneessä ja tulevassa, menneestä ja tulevasta, selvitäkseen se kahlitsee syvimmän sisimmän aikajatkumoon, eilisen epäonnistumisiin, huomisen haluihin. Ihmisen syvin olemus taas on yhteydessä ykseyteen ja siksi voimakas, jumalallisen voiman vahvistama, se on tietoisuutta, läsnäoloa, itsessään täydellistä ja virheetöntä-ja kieltämällä menneisyyden ja tulevaisuuden tuo paradoksaalisesti tullessaan suurimman menestyksen.

Kun kiipeilyn motiivina on jokainen hetki itsessään, jokainen liike, kosketus kallioon, hengitys, ponnistus, levollisuus, mieli on hiljaa ja kropalla on tilaa liikkua, vapaana peloista, tekeminen on nautinnollista ja jokainen päivä on menestys, missä silloin motivaatiopula, itseviha, masennus? Ei niille ole enää tilaa, mahdollisuutta elää, ajattomuus on ajanut niiden ohitse ja yli. Pysähdy, hiljenny.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti