tiistai 14. joulukuuta 2010

Länsirintamalla jotain uutta

Joskus jumiutuneen mielen voi vapauttaa yllättävä kohtaaminen tai tilanne. Eilen kaltsilla törmäsin Pabloon, vanhaan tuttuun ja fysioterapeuttiguruun Rodellarista. Pabliño hymyilee lähes aina ja kommentoi kaikkeen "INCREIIIIBLE!!" Itse sain varsin miellyttävän kiipeilyfiiliksen päälle ja lähes lähetin yhden 7c/+:n, mutta pirulainen jalka lipsahti just kun olin vetämässä kruksimuuvia (tuntu muuten HYVÄLTÄ) ja pala sormea jäi krimppiin. Päivän kiipeilyt oli siinä, veri lensi ja keskityin invalidin aloppupäivän kuvaamiseen ja Pablon seurueen meiningin ihmettelyyn. Pojat otti lentoja kerta toisensa jälkeen samasta kohdasta ja sekin oli "INCREIIBLE!". Niin, kiipeily on ihmeellistä, kaikkine parempine ja huonompine päivineen.


                                                                     


Pablo
 
 


Buukkasin näppäränä tyttönä Pablolta fyssesession mun lokakuisen "kiivetään 8a:ta ilman lämppää"-tempauksen seurauksena kipeytyneen olkapään seurauksena. Aamulla siis köröttelimme Markin kanssa Josen kämpille, missä Pablo ja tyttönsä, vähintään yhtä ihana Daiana olivat kylässä.


                                         
Jose ja koiransa


Hauska isosta boulderista rakennettu talo keskellä konglomeraattitöppyröitä pikkuisessa kylässä. Pablo muhensi mun runkoa niin että hiki lensi ja diagnosoi vaivaksi ylirasittuneen supraspinatuksen. Juotiin mateta ja juteltiin kiipeilyfanatismin lieveilmiöistä. Pablo kertoi kavereistaan, jotka ovat "fanaticos", unohtavat työn ja opiskelun ja joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin uhratessaan kaiken kiipeilylle ja mahdollisiin ekstinteaalisiin kriiseihin tyypillisesti loukkaantumisten myötä, kun elämän tarkoitus eli kiipeily estyy. Hyvät keskustelu mutta ennen kaikkea Pablon, Daianan ja Josen rauhallisuus ja positiivisuus saivat vedettyä mut takaisin hetkeksi tähän hetkeen..


Päätimme tehdä pikku kiertoajelun ympäri lähiseutuja ja niiden kallioita. Katalaanin Pyreneiltä löytyy yllättäviä maisemia, havupuiden peittämiä vuoria, korkeita nurmitasankoja ja lumihuippuja. Ja tietysti paljon pikkuruisia kyliä (milläköhän ne oikein elää noissa kylissä??) Ajelun huippuhetki oli ehkä, kun törmättiin kahteen heppaan ja niiden omistajaan! Omintakeinen tapa kuskata vuorille karanneet hepat takaisin kotiin: ei riimunnarua, hepat vapaana autotiellä ja kun tuli auto vastaan, ukkeli kolautti kepukallaan merkkejä maahan,mihin suuntaan kaakkien pitää juosta etteivät jää liiskaksi. Näytti hurjalta, mutta toimi! Tietysti pakotin Markin pysähtymään (kahdesti) kuvien ottoon ja pääsin jutustelemaan ukkelin kanssa.


Lievästi epäluuloinen kaakki

Ja omistajansa
                                                

Ukkeli väänsi urheasti mulle katalaaniksi juttua ja käteltyämme hyvästiksi ukkeli meni muutaman metrin kotitietänsä, teki uukkarin, tuli takaisin ja sanoi: "Sinulla on kovat kädet". No joo, tassut on aika semihyvässä kondiksessa taas (huomaa veripisarat kalliossa:




Niin siis tiemme erosivat ja ukkeli ja hepat kopsuttelivat kotikylää kohden


Pakollinen kakkahuumorikuva




Vääntäydyttiin Olianaan asti tsiigaamaan seinää. Kävi niin somasti, että Daila Ojedan ja Chris Sharman paku, jonka ostamisesta olin ollut yhteydessä Dailaan, oli parkattuna kaltsin alle. Törmäsin staroihin matkalla kaltsille ja kallion ihmettelyn jälkeen (TAJUTON!!! 50-METRISIÄ HÄNKKÄÄVIÄ KAUNIITA TUFIA!!), pakua ihmettelemään. Tyttöin kanssa keskusteltiin kaikki tärkeimmät jutut läpi, kuten miten kivan kankaan saa ripustettua ikkunaan yöksi ja että apukuskin tuoli on pyörivää sorttia. Sekin tuli selväksi, että paku on vuodelta 1997. Tai ehkä 1995. No sovittiin siinä jo koeajoa, mutta ei ole neidistä kulunut sen koommin. Arse. Joku toinen varmaan ehti ensin. Mihal ja Ola olivat kaltsilla kanssa ja käytiin pikaiset juorut Mihalin kanssa läpi.


Seuraavana päivänä mieli ei ollut aiempaa raikkaampi vaan entistäkin tukkoisempi. Liikaa mielessä: tick listit, greidit, lähetykset, 8a.nu. Ajauduin stressin alla kiipeilynatsirooliini ja hermostutin Markin, joka murjotti koko päivän. Ei menny lähetykset hyvin ei. Fyysisesti täydellisen vahva olo mun 7c+:n projektissa , pääkoppa vaan räjähtää käsiin krukseissa, hätiköintiä ja sekoilua..voi jeesus. Molempien etusormien päät aukes vereslihalle plus seitsemän muuta avointa haavaa käsissä. Tein vielä muuvit Bon Viatgeen, 8a:han, tuntui muuten hyvältä! Kelasin ottaa seuraavaksi projektiksi :). Mutta hei, mieletön keli:tyypillinen LLeida-fog haihtuu Kuningas Auringon tieltä! Toi on muuten hullu ilmiö, sakea usva saattaa alkaa ja loppua kuin veitsellä leikaten sekä vertikaali-että horisontaalisuunnassa. Usvan sisällä on kosteaa ja kylmää, eli toivotonta kiipeilyä ajatellen, mutta siinä missä hotelli tai refu saattaa olla pilvessä, kallio saattaa jo kylpeä auringossa. Jokapäiväinen jännitysmomentti siis.


Siitä usvasta saa ihan kivoja kuvia kyl


Illalla ja vielä seuraavana päivänä miellyttävän kolmen tunnin yöunien jälkeen keskustelua Markin kanssa aiheesta vallitseva negatiivinen energia , meinasi mennä välillä epätoivoisuuden puolelle. Meillä on totaalisen erilaiset tavat ajatella joistain asioista, mikä johtaa välillä siihen että mä hermostun sen velttoiluun ja se hermostuu mun jyräämiseen ja natseiluun. Osasta asioita oltiin eri mieltä, mutta samaa mieltä olin ainakin mun taipumuksesta jyrätä ja suhtautua kiittämättömästi ihmisiin, jotka taipuu ja nöyrtyy liiaksi ajoittain mittavien ja pakkomielteitteni ohjaamien halujeni edessä.


Olin jo yöllä päättänyt, että lähden pois pariksi päiväksi, lepuuttamaan nahkoja ja mieltä. Lisäksi Kibu kutsui Madridiin moikkaamaan työreissullensa(yö neljän tähden hotellihuoneessa, YES PLEASE) ja suklaasilmä Josefin kanssa sovittin treffit (viikon takainen lähikontakti alkoi virittämään aseksualisoituneessa kiipeilyrobotissa unhoitettuja animaalisia tuntemuksia ja lämpimän pojan kaipuu alkoi käydä kestämättömäksi). Erottiin kaikesta huolimatta hyvissä merkeissä keskiviikkona kotiin lähtevän Markin kanssa. Ja keskiviikkona Late tulee Suomesta mun kaveriksi kolmeksi viikoksi :)))))))))))

Eteenpäin sanoi mummo kun ojasta nousi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti